Me tiesimme heti alusta alkaen, että yhteenmuutto ei taatusti tule olemaan kivuton. Eikä se sitä ole ollutkaan. Ruotsin ekskursiolta paluun jälkeen riitely jatkui useamman viikon ajan. Haimme yhteisiä pelisääntöjä, niin ex-vaimoa, lapsia kuin yhteistä arkeamme koskevissa asioissa. Lopulta pääsimme tilanteeseen, jossa aselepo oli enää ainoa vaihtoehto. Puhuimme yhden viikon aikana ehkä enemmän, kuin parisuhteemme alun jälkeen. Opimme kantapään kautta (taas kerran), miksi puhuminen ajoissa kannattaa. Ennen kaikkea opimme kuitenkin sen, ettei kyse ole aina pelkästä puhumisesta, vaan myös siitä että kuuntelee ajoissa. Loputtomiin ei voi sivuuttaa ja sanoa "huomenna".
Puhuminen auttoi molempia ymmärtämään ja sitä myöten tulemaan niin sanotusti puolitiehen vastaan. Saimme sovittua yhteisistä pelisäännöistä monen asian suhteen. Ennen kaikkea Dinosaurus ymmärsi, että myös minulla on oikeus jakamattomaan, yhteiseen aikaan hänen kanssaan. Ei tietenkään jokaikinen päivä, vaan tarkoitan sitä, että esimerkiksi yhteinen ravintolailtamme ei ole oikea paikka keskustella ex-vaimon kanssa sopimusasioista. Ei, vaikka tämä olisikin juuri sillä hetkellä yhteistyökykyinen. Me tarvitsemme myös jakamatonta yhteistä aikaa.
Sittemmin arki on alkanut päästä omiin uomiinsa. Tunnelma kotona on paljon leppoisampi ja ... miten sen nyt sanoisi ... keskustelevampi. Toki, kuten kaikissa parisuhteissa, meilläkin on ristiriitamme. Niistä ei kuitenkaan tarvitse (ainakaan tällä hetkellä) riidellä, vaan olemme hyväksyneet olevamme eri mieltä joistakin asioista. Nämä asiat eivät ole mitään perustavanlaatuisia, vaan ehkä enemmänkin eroja toimintatavoissa.
"Itse en odottaisi kauempaa, kuin viisi vuotta"
Saatuani noin kuukausi sitten aiemman perussairauden lisäksi vielä toisenkin (sjögrenin syndrooma ja nyt myös sle), sain lääkäriltäni käskyn kääntyä gynekologin puoleen, sillä yhdistelmäpillerit eivät ehkä ole se paras mahdollinen ehkäisymuoto. Tilaukseen laitettiin sitä myöten minipillerit.
Jännitin gynellä käyntiä aika tavalla. Olin varannut ajan summassa vain jollekin gynelle Mehiläisessä. Minulla on takana kohtuullisen paljon kokemusta erilaisista alan tohtoreista ja ennen kaikkea siitä, kuinka kovia kuukautiskipuja vähätellään jatkuvasti. Stressi oli kuitenkin turha ja gyne osoittautui oikein mukavaksi. Hän tuli samaan lopputulokseen, kuin jo minua Turussa hoitanut gyne, eli kipujen taustalla on lähes sata varmasti endometrioosi. Ainoa keino selvittää asia on alavatsan alueen tähystys ja sitä en ainakaan vielä halua.
Samalla tuli puheeksi haaveet perheenlisäyksestä. Gyne niin kovin ystävällisesti sanoi, että onhan minulla tässä aikaa vielä kymmenen vuotta. Ja siihen perään "mutta huomioiden sairaudet ja endometrioosin mahdollisuuden, niin itse en odottaisi viittä vuotta kauempaa". Niin, en minäkään ole ajatellut odottaa niin kauaa. Asia vain ei ole aivan niin yksinkertainen.
