Ero

Meillä on Dinosauruksen kanssa molemmilla takana yksi avioliitto. Minun avioeroni oli helppo. Olimme ex-mieheni kanssa kasvaneet erillemme jo aikoja sitten ja päätös oli hyvin pitkälle yhteinen. Meistä ei kummallakaan ollut enää motivaatiota yrittää saada suhdetta toimimaan. Emme oikeastaan enää edes halunneet samoja asioita. Olimme pitkään olleet enemmän vain hyviä ystäviä, se jokin mystinen "kipinä", joka tekee ystävyyssuhteesta parisuhteen, puuttui. Oli puuttunut jo jonkin aikaa. Nykyään olemme enää vain ystäviä, todella hyviä ystäviä. Sukulaisia ja muita kavereita järkyttäen voimme istua samassa pöydässä naureskellen ja jutellen kaikki, minä, ex-mieheni ja Dinosaurus. Koska me olemme ystäviä, enkä minä toivo ex-miehelleni mitään muuta, kuin pelkkää hyvää. Hän on hyvä tyyppi.

Dinosauruksen edellisessä liitossa oli kolme lasta ja yksi omakotitalo enemmän. Dinosauruksen avioero on hyvin riitaisa. Hän ei tule ex-vaimonsa kanssa toimeen hetkeäkään. Minä en ole koskaan ex-vaimoa tavannut, koska tämä on solvannut ja loukannut minua muita väyliä pitkin jo aikaisemmin. Minä en halua tavata Dinosauruksen ex-vaimoa. En usko sen olevan kenenkään etu. Dinosauruksen avioliitto päättyi vuosien pettämiskierteen aiheuttamaan mustasukkaisuuteen, luottamuksen ja kunnioituksen puutteesseen. Dinosaurus ja ex-vaimo eivät ole ystäviä. 

Tilanne on kurja, etenkin lasten kannalta. Heille olisi tärkeää nähdä, että vaikka avioliitto päättyikin, niin silti vanhemmat kykenevät olemaan väleissä, jotta lasten ei esimerkiksi syntymäpäiviä varten tarvitsisi valita, kumman vanhemmista he haluavat paikalle. Lapset reagoivat vanhempien eroon ja luonnollisesti myös uusiin parisuhteiseen. Heillä on kova tottuminen uuteen arkeen ja uusien kumppanien mukanaan tuomiin uusiin arvoihin. Arjen dynamiikka kuitenkin muuttuu aina, kun siihen tuodaan uusia ihmisiä. 

Ex-vaimo on sittemmin mennyt uusiin naimisiin, tarkalleen ottaen kaksi viikkoa avioeron voimaan astumisen jälkeen. Tähän minulla ei ole mitään sanottavaa, eikä asia itseasiassa edes minulle kuulu. Eikä sen tarvitsisi kuulua. Uudesta parisuhteestaan ja elämästään huolimatta ex-vaimo häiriköi jatkuvasti. Hän uhkailee milloin lastensuojeluilmoituksella ja milloin sillä, että hän vetää huoltajuus- ja osituskiistoista alkaen kaiken käräjille. Ex-vaimo stalkkaa meidän elämäämme kaikkia mahdollisia väyliä pitkin. On jopa todistetusti murtautunut toisen facebook-tilille lukeakseen meidän välisiä keskusteluja. Miksi? Sitä minä en pysty ymmärtämään. 

Toivon sydämeni pohjasta, että tilanne rauhoittuisi lähiaikoina. Että ex-puolisot ymmärtävät oman roolinsa meidän arjessa, että he keskittyvät ihan vain omaan elämäänsä. Se olisi, epäilemättä, kaikkien edun mukaista. 

Tervetuloa

Tämä on blogi minusta ja Pohjalaisesta. Me tapasimme lähes vuosi sitten netissä keskustelupalstalla. Juttu luisti heti, eikä aikaakaan kun huomasimme istuvamme tahoillamme tietokoneiden ääressä 24/7. Kahdeksan vuoden ikäero tuntui jo tuolloin hyvin merkityksettömältä, vaikka se aina välillä tuleekin esille. Viestittelimme niin keskustelupalstan, sähköpostin kuin tekstiviestienkin välityksellä lähes kuukauden, ennen kuin lopulta tapasimme. Asuin tuolloin Turussa ja Pohjalainen tuli minua sinne tapaamaan. 

Tapaaminen järjestettiin ensimmäisenä mahdollisena päivänä, jolloin Pohjalainen pystyi irrottautumaan töistään ja tulemaan arkipäivänä Turkuun. Arkipäivä, koska olin (ja olen edelleen) hyvin kiireinen ja viikonloput olivat pitkälle loppuvuoteen saakka täynnä. Tämä johti tilanteeseen, jossa meidän ensimmäiset treffimme olivat gynekologin vastaanotolla. Minulla oli lääkäriaika ja Pohjalainen oli sitä mieltä, ettei se häiritsisi. Että missä te olette nähneet ensimmäisen kerran? Toisaalta, siinä odotushuoneessa on hyvä ja rauhallinen paikka tutustua toiseen, kun se lääkäri on kuitenkin myöhässä. Jatkossa pyrin kuitenkin sopimaan treffini jonnekin muualle. 

Meillä on paljon yhteistä. Olemme molemmat raskaamman musiikin ystäviä, viihdymme luonnossa teltan ja rikan kanssa. Olemme kiinnostuneita samoista asioista, mutta myös eroavaisuuksia löytyy. Pohjalainen jaksaa rassata milloin autoa ja milloin pyykinpesukonetta vaikka koko päivän. Minä saan hepulin heti, jos auto päästää jotain tavallisesta poikkeavia ääniä. Enkä osaa tehdä asialle yhtään mitään. Minä liikun paljon, käyn salilla, lenkillä jne. Pohjalainen on allerginen liikunnalle. 

Jos minä menen kauppaan, tuon sieltä ulos salaattia. Jos Pohjalainen menee kauppaan (ilman kauppalistaa), sieltä tulee jotain nopeaa, helppoa ja epäterveellistä. Pohjalainen kuitenkin syö mukisematta minun tekemät salaatit ja huomauttaa sen "maistuvan terveelliseltä". Rakastan ruuanlaittoa ja teen yleensä ruuan mahdollisuuksien mukaan ihan alusta saakka itse. Pohjalainen ei niin järin ole perustanut ruuanlaitosta, mutta on innostunut siitä parisuhteemme myötä. 

Luonto- ja liikuntaharrastuksesta tulee tässä blogissa olemaan vähemmän, sen keskittyessä pääasiallisesti toiseen blogiini, jonne olet myös tervetullut. 

Tervetuloa seuraamaan meidän arkeamme.