Joupin Vanha Tupa

Kuten sanottua, kävimme töllistelemässä Joupin Vanhaa Tupaa pari viikkoa takaperin. Nettisivuilta ja facebookista löytyneet kuvat eivät valehdelleet. Paikka oli aivan ihana, juuri sellainen mitä olemme hääjuhlapaikaksi toivoneet. Paikka oli sympaattinen, vanha pohjalaiskartano ulkorakennuksineen. Talon ja piharakennusten keskelle jää ihanan suojaisa sisäpiha. Näin mielessäni iloisesti remuavan hääjuhlaväen tanssahtelemassa pitkin pihaa. Edellyttäen tietysti, että on hyvä ilma...

Lähde: Joupin Vanhan Tuvan www-sivut

Niin, se sää. Siihen kun ei voi itse vaikuttaa. Hyvällä ilmalla paikka on aivan ihanteellinen. Vihkiminen voitaisiin järjestää tallissa, jossa on äänentoistovälineet musiikin soittamista varten. Myöhemmin illalla halukkaat voivat käyttää tallia tanssipaikkana. Ulkorakennuksiin saataisiin iltaa varten pöytiä sekä juomille, että naposteltaville. Itse tupaa voisimme käyttää vihkimisen jälkeen ruokailuun. Illan aikana ainakin osa vieraista varmasti löytää tiensä saunalle, sekä paljuun löllöttelemään. 

 

Vanha Talli ja rakennusten keskelle jäävä sisäpiha.

Talli sisältä.

Vaan entä sitten, jos sää on todella kehno? Varsinaiseen tupaan mahtuu noin 50 henkeä meiningillä ”kyllä sopu sijaa antaa”(tuleeko siis liian ahdasta?). Huonollakin säällä tallissa vihkiminen toki onnistuu ja piharakennukset saunoineen ovat tietenkin käytettävissä. Itse piha jää kuitenkin tuolloin vähemmälle käytölle. Ja miten onnistuu illalla esimerkiksi juomien haku piharakennuksesta juhlatamineissa ja korkokengissä märän nurmikon läpi? Pitäisikö varmuuden vuoksi vuokrata teltta, jotta pihakin saadaan käyttöön säästä riippumatta?

Tupa

Piharakennuksia

Sään lisäksi minua ainakin mietityttää sijainti. Joupin Vanha Tupa sijaitsee aivan omakotitaloalueen vieressä niin, että lähimpien talojen tontit rajautuvat tuvan tonttiin. Useamman kymmenen hengen hääjuhlasta aiheutuu väkisinkin meteliä naapurustoon, etenkin jos hyvän sään sattuessa vieraat oleskelevat pääasiassa pihalla. Kestävätkö naapurit tämän? Hiljaisuus on ilmoitettu alkavaksi klo 24, mutta siihen saakka meteliä voi kantautua. Toisesta suuntaa tontti rajautuu vilkkaasti liikennöityyn tiehen. Tien ja tuvan välissä on toki piharakennuksia, sekä maavalli, eikä liikenteen äänet kantautuneet pihalle ainakaan maanantaina keskellä päivää. Ei ainakaan niin paljon, että olisin kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Silti mahdollinen liikenteen melu hieman arveluttaa. En välttämättä halua tulla vihityksi liikenteen melun keskellä. 

Muutamista arveluttavista asioista huolimatta Vanha Tupa on tällä hetkellä vaihtoehdoista kiistatta paras. Jos taas pidämme häät Helsingissä, joudumme maksamaan juhlapaikasta enemmän ja todennäköisesti tinkimään mm. saunasta. Pitkänmatkalaisia ajatellen Joupin Vanhan Tuvan sijainti on loistava, kun taksimatkaa hotellilta juhlapaikalle kertyy vain muutaman kilometrin verran. Helsingissä tilanne voi äkkiä olla toinen. Olemme katselleet Etelä-Pohjanmaan alueelta muitakin juhlapaikkoja, mutta näihin matkaa esimerkiksi Seinäjoen keskustasta kertyy äkkiä kymmeniä kilometrejä. 

Vanhalla Tuvalla oleva sauna, josta
emme haluaisi tinkiä.

Pyrimme vuokraamaan juhlapaikan heti alkuvuodesta, mielellään tammikuun aikana. Todennäköisesti päädymme Joupin Vanhaan Tupaan. Mutta entä sitten se päivä? 18.8.18 on Vanhalla Tuvalla jo varattu. Olisiko se sitten viikkoa myöhemmin, 25.8.18? Meneekö syyskuun alku liian myöhäiseksi? Me olemme Dinosauruksen kanssa tavanneet syyskuun alussa, joten siinä mielessä syyskuun alku olisi ajankohtana aivan ihana. Ihan tismalleen samaa päivää emme saa, sillä vuonna 2018 kolmas syyskuuta osuu maanantaille. 1.9.18 olisi kuitenkin hyvin lähellä...

Juhlapaikka

Toimiessani kaasona Siskoni ja Piltin häissä, keskustelimme samalla Dinosauruksen kanssa siitä, millaiset häät ehkä joskus tahtoisimme. Mielissämme siinsi ajatus pienistä ja intiimeistä mökkihäistä paikassa, jossa olisi sauna, ehkäpä palju ja tietenkin se mökki. Mökki mielellään sellainen, että sinne mahtuisi kaikki halukkaat yöpymään. Sijanniksi Dinosaurus toivoi Etelä-Pohjanmaata, omaa kotiseutuaan. Koska asumme Uudellamaalla lähellä minun sukulaisiani, mielestäni Dinosauruksen toive on ihan kohtuullinen. 

Todellisuus on kuitenkin usein hieman erilainen kuin haaveet. Aloitimme juhlapaikan etsinnän keittiön pöydän ääressä, valmiina listaamaan kaikki lähimmät sukulaiset ja ystävät, joiden ehdottomasti toivomme olevan läsnä hääjuhlassa. Tunnissa pienet ja intiimit mökkihäät muuttuivat noin 60 hengen hääjuhlaksi. Ja todella, alustavalla vieraslistalla on vain ne läheisimmät ihmiset. Ne, joihin pidämme säännöllisesti yhteyttä. 

Mietimme, mistä kaikesta olisimme valmiita tinkimään juhlapaikan suhteen. Ensimmäisenä pois karsittiin majoitusmahdollisuus ja sitä myöten sijaintiakin laajennettiin ja mahdollisuudeksi otettiin myös Helsinki. Asiaa pohtiessamme tulimme siihen tulokseen, että olivat häät sitten Pohjanmaalla tai Helsingissä, niin noin puolet vieraista asuu joka tapauksessa niin lähellä, että he todennäköisesti yöpyvät kotona. 

Saunasta emme sen sijaan olleet valmiita tinkimään. Emme ainakaan aluksi. Tai minä ehkä olisinkin ollut, mutta Dinosaurus ei missään olosuhteissa. Lisäksi tarvitsimme paikan, jonne voimme viedä niin sanotusti omat ”eväät”. Googlailimme ja googlailimme. Myös kaasot etsivät. Totesimme, että saunomismahdollisuudesta tinkiminen jättäisi vaihtoehtoja enemmän. Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että tarvittaessa voimme tyytyä paikkaan jossa saunaa ei ole. 

Ja sitten se löytyi. En enää muista mitä kautta, mutta löytyi kuitenkin: Joupin Vanha Tupa Seinäjoella, vajaan 3 km päässä juna-asemalta. Sijainti olisi täydellinen. Seinäjoella on hotelleja, joissa pitkänmatkalaiset voivat yöpyä. Meikin ja kampaajan järjestäminen läheltä ei sekään liene ongelma. Samoin vierailla on mahdollisuus varata kampaajaa tms. jos katsovat sen tarpeelliseksi. Siirtymisiinkään ei tarvitsisi varata ihan poskettomasti aikaa. 

Kuva: Joupin Vanha Tupa

Joupin Vanha Tupa on vanha, kaksikerroksinen (kaksfooninkinen!) pohjalaistalo, jonka pihapiiriin kuuluu talli- yms. rakennuksia. Talo ulkorakennuksineen on kunnostettu hiljan ja nyt paikkaa voi vuokrata erilaisten juhlien ja tapahtumien järjestämistä varten. Me olemme ihastuneet paikkaan ihan jo pelkkien kuvien perusteella. Kirsikkana kakun päällä juhlapaikalla on myös iso sauna, sekä mahdollisuus saada pihalle palju! Aivan mahtavaa. Ihan pelkkien kuvien perusteella emme kuitenkaan ryhdy paikkaa vuokraamaan, vaan menemme ensi viikolla töllistelemään Tupaa, pihaa ja piharakennuksia ihan paikanpäälle. Mikäli paikka soveltuu meidän häillemme, varaamme sen taatusti. 

Ainoana miinuksena tulee jo aiemmin päätetyn hääpäivän siirtäminen, sillä tuo jo aiemmin mainittu 18818 on Joupin Vanhalla Tuvalla jo varattu. Pidämme kuitenkin tärkeämpänä täydellistä paikkaa, kuin sitä että saamme juuri tietyn päivän. 

Ensi viikkoa odotellessa...

Hääavustajat

Sopivan juhlapaikan etsinnän, pitopalvelun varauksien ynnä muiden juoksevien asioiden lisäksi häiden suunnittelu alkaa yleensä kaasojen, bestmanien ja muiden avustajien valinnalla. Aikanaan kaason valinnassa on ollut hurjasti erilaisia kriteerejä. Kaason tuli olla naimisissa oleva, vanhempi nainen joka antoi ohjeita avioliittoa varten morsiamelle. Tärkeää oli myös kaason taloudellinen asema, sekä ulkonäkö. Saattoihan kaason ulkonäkö ennustaa hääparin tulevien lasten ulkonäköä. Muistan jostain lukeneeni, että 1800-luvulta lähtien kaaso on enenevässä määrin osallistunut myös morsiamen pukemiseen hääaamuna, sekä muihin hääjärjestelyihin. 

Kuva: Bridal Guide/Esther Sun Photography

Nykyään kriteerit kaason ja muiden avustajien valinnalle eivät ole enää yhtä tiukat, kuin aiemmin. Silti yhä edelleen niin kaasoksi kuin bestmaniksikin valitaan usein lähipiiristä se läheisin ihminen. Se kertoo siitä, että edelleen kaason ja bestmanin pestit ovat kunnia-asioita niin tittelin saavalle, kuin myös sen antavalle ihmiselle. Nykyään on myös varsin tavallista, että kaasoja ja bestmaneja on useampi kuin yksi. Minulle oli alusta saakka päivänselvää, että kaasoja tulee olemaan kaksi, sekä ketkä he tulevat olemaan. Tiesin jo ennen kuin edes kysyin, että molemmat tulevat suostumaan tehtävään. Dinosauruksenkaan ei tarvinnut kauaa miettiä, kenet hän haluaa bestmanin virkaan. Hyvin nopeasti kaveripiiristä valikoitui kaksi tällä hetkellä läheistä ja tehtävään sopivimpaa ystävää. 

Valitsin kaasoikseni kaksi tällä hetkellä läheisintä ystävääni, Siskoni ja Piltti. Siskoni on minua lähes viisi vuotta nuorempi ja jo naimisissa oleva pienen pojan äiti. Me olemme aina olleet sisarusteni kanssa läheisiä, mutta ikäerosta johtuen väittäisin kuitenkin, että välit Siskoni kanssa ovat lähentyneet merkittävästi aikuisiällä. Tässä vaiheessa elämää, kun molemmilla on perheet, ammatit ja työpaikat, ei ikäerolla enää juuri ole merkitystä, sillä olemme siitä huolimatta aikalailla samanlaisessa elämäntilanteessa. 

Piltti on opiskelukaverini yliopistosta. Jos aivan tarkkoja ollaan, niin toimin hänen tuutoriopiskelijanaan hänen aloittaessaan opinnot yliopistolla. Ensimmäisen vuoden opiskelijoita kutsutaan meillä pilteiksi ja tuutoreilla on tapana kutsua omia opiskelijoitaan pilteiksi vuosi kaudet. Tästä lempinimi. Piltti on minulle kuin toinen sisko, hän on itseasiassa pikkusiskoni kanssa saman ikäinen ja meni juuri naimisiin miehensä kanssa. Minä toimin Piltin kaasona ja nyt niin sanotusti tuli vuoron vaihto. Meillä on Piltin kanssa molemmilla jonkin verran ikäeroa puolisoidemme kanssa, joten sekin yhdistää, kun yritämme ymmärtää dinosauruksiamme. 

Stressasin alkuun siitä, tulevatko Siskoni ja Piltti toimeen keskenään, mutta aivan turhaan. Heti alkumetreiltä saakka he ovat tulleet toimeen vallan mainiosti. En voisi olla tyytyväisempi tekemääni valintaan. Dinosaurus valitsi bestmaneikseen Tohtorin ja Pohjalaisen. Pohjalainen on Dinosauruksen kaveri jo vuosien takaa. He ovat tehneet yhdessä bisnestä, ryyppyreissuja ja milloin mitäkin. Pohjalainen oli Dinosaurukselle merkittävä tuki ja apu silloin, kun Dinosaurus teki eroa edellisestä puolisostaan. Myös minä tulen loistavasti toimeen Pohjalaisen kanssa.

Tohtori on Piltin aviomies, johon Dinosaurus on tutustunut minun kauttani. Dinosaurus ja Tohtori ovat hyvinkin samalla aaltopituudella ja viihtyvät loistavasti toistensa seurassa. Koska me olemme Piltin kanssa tekemisissä paljon, niin sitä myöten ovat myös Tohtori ja Dinosaurus. Tässä parin vuoden aikana heistä on tullut hyvät ystävät. 

Kaasojen ja bestmanien lisäksi häidemme suunnittelussa ja toteutuksessa avustaa koko joukko muita läheisiämme, muun muassa Siskoni mies, sekä Dinosauruksen sisko. On ollut ihanaa huomata, kuinka innoissaan kaikki läheisemme ovat olleet hääuutisista.

18.8.18

Ensin piti valita vuosi. Ensi vuosi tulee niin elämäntilanteen, kuin taloudenkin kannalta aivan liian nopeasti. Vuosi 2017 on minun osaltani varattu gradun kirjoitukseen, ammattitutkinnon loppuun saattamiseen, sekä töiden tekoon. Ei siinä enää kauheasti ehdi puuhaamaan häitä. Vuonna 2018 siis. Siihen mennessä meidän pitäisi pystyä säästämäänkin ihan mukavasti. 

Entäpä sitten vuodenaika? Kesä vai talvi? Syksy vai kevät? Talvihäät olisivat aivan ihanat, jos olisi kynttilöitä, paljon lunta ja kaunis tähtitaivas. Näin Etelä-Suomessa lumentulo on kuitenkin aina vähän niin ja näin, joten todennäköisimmin hääjuhlaa vietettäisiin pimeässä loskan keskellä. Ei siis talvikuukausia. Pimeistä illoista ja kynttilöistä emme kuitenkaan olleet valmiita tinkimään, joten kevät ja ainakin keskikesä olivat myös pois suljettu vaihtoehto. Kuitenkin haluaisimme, että olisi teoreettisesti mahdollista, että hääpäivänä olisi kaunis ilma. Lämpöäkin saisi mahdollisesti olla enemmän kuin viisi astetta. Näitä pohtiessamme päädyimme lopulta elokuuhun. Elokuussa, vuonna 2018 siis. 

”Joku helppo ja helposti muistettava päivämäärä” oli Dinosauruksen jotakuinkin ainoa vaatimus hääpäivän suhteen. Selvä, ei kun kalenterit esiin ja tutkimaan elokuun lauantain päivämääriä. Lähes välittömästi silmiin osui elokuun kolmas lauantai, 18. päivä. Ja siinä se sitten lopulta oli, meidän päivämme: 18.8.2018. Koska kyseessä on päivämäärä, jolle häänsä haluaa todennäköisesti puoli Suomea, niin juhlapaikan, pitopalvelun ynnä muiden varaamisessa täytyy olla todella ajoissa. Suunnittelu on syytä aloittaa välittömästi.

Me haaveilemme ihanista mökkihäistä. Lämpimästä saunasta ja paljusta pihalla. Kauniista loppukesän illasta, jossa kynttilät valaisevat pihaa ja ehkä vähän siitä tähtitaivaastakin. Hyvästä ruuasta ja hevimusiikista, sekä villasukista. Juhlista, joissa vieraat viihtyvät aamuun saakka. Juhlista, joissa vieraina ovat meille ne kaikkein läheisimmät ja tärkeimmät ihmiset.
Aikaa häihin on, kuten oikeasta yläkulmastakin näkyy, vuosi ja kahdeksan kuukautta. Ihan hyvin pitäisi siis ehtiä, kunhan vain ensin löytyisi se mökki.

Lähteen jäljitys osoittautui lähestulkoon mahdottomaksi.
Kuva Pinterestistä.

Kuva: Cottage Life 

Kihlat

Se kosi! Dinosaurus ihan oikeasti kosi! Olivat ensimmäiset ajatukset lauantain ja sunnuntain välisenä yönä katsellessani sormusta nimettömässä. No miten se sitten sen teki?

Olin lauantaina veljeni kanssa Nosturissa katsomassa kahden ihan ehdottomasti lempibändini, Painin ja Turmion Kätilöiden keikkaa. Keikka oli loistava, huolimatta Painin laulajan äänen vieneestä flunssasta. Kotiuduin keikalta joskus puoli kolmen tietämillä aamuyöstä täpinöissäni hyvästä keikasta. Oletin saapuvani hiljaiseen ja pimeään kotiin, jossa kaikki jo nukkuisivat. Mitä vielä, Dinosauruksen tyttöjen huoneesta kuului iloinen ”Moi!”. Olohuoneessa pauhasi telkkarista joku (ei kuulemma niin kovin hyvä) leffa, jota Dino oli yrittänyt katsoa. 

Olin itse ihan liian pähkinöinä mennäkseni nukkumaan. Juttelimme Dinosauruksen kanssa niitä näitä. Kerroin aivan kaiken keikasta ja Dino taas kertoi päivästään tyttöjen kanssa. Lopulta väsymys alkoi hiipiä ja oli selkeästi aika mennä nukkumaan. Kömpiessäni sänkyyn Dinosaurus kysyi kuin ohi mennen, että pitäisikö meidän mennä naimisiin? Asiaa sen enempää ajattelematta vastasin ”Ehkä joskus”, samalla kun vedin peittoa päälleni. Hetkeä myöhemmin näin edessäni sormuksen, ja kuulin uudestaan kysymyksen ”Mentäisiinkö naimisiin?”. Itkun seasta sain soperrettua ”Joo”, tai jotain muuta myöntymisen merkiksi tulkittavaa. 

Kosinta oli juuri meidän näköinen, sellaista arjen romantiikkaa. Ja tuli aivan täytenä yllätyksenä. En osannut yhtään odottaa. Sen sijaan, jos Dinosaurus olisi yks kaks järjestänyt jonkin ravintolaillan tms., olisin varmaan heti arvannut. Nukkumisesta heti kosinnan jälkeen ei kuitenkaan tullut sitten niin yhtään mitään. Taisin innostukseltani onnistua nukkumaan ehkä 3 tuntia.

Niin ja entä se kihlasormus sitten? Dinosaurukselle oli kuulemma ollut tärkeää, että kosittaessa hänellä on jo sormukset valmiina. Aika riskaabelia, kun tietää, että olen yleensä kovin kranttu käyttämieni korujen suhteen. Tästä huolimatta valinta oli täydellinen! Oma kihlasormukseni on kivetön, kapea (3 mm leveä) titaanisormus. Pidän titaanista materiaalina sen kestävyyden ja värin vuoksi. Sitä paitsi olen allerginen kullalle, joten se sulkee heti kättelyssä perinteisimmät sormusmateriaalit pois. Hopea taas ei missään nimessä kestä geologin työssä. Dinosauruksen sormus on muuten samanlainen, mutta hieman omaani leveämpi titaanisormus.

Sormus on leveydeltään juuri täydellinen. Jos hankin kapeahkon rivisormuksen tai vastaavan vihkisormukseksi, niin jopa minun "vauvan käsiini" sopii kaksi sormusta! Ai niin ja kokokin sormuksessa osui aivan täydellisesti nappiin. Aika hienoa! 

Pintaremontti

Viime päivityksestä on aikaa vaikka kuinka ja kauan. Blogi on pyörinyt mielessä aina silloin tällöin. Se on hakenut muotoa, omaa paikkaansa. Se on hakenut sisältöä. Avatessani blogin tarkoituksenani oli luoda kanava henkilökohtaisille asioille. Pelkästään niistä kirjoittaminen ei kuitenkaan tuntunut luontevalta, omasta arjesta sen sijaan voisin kirjoittaa jutun jos toisenkin. Siitä se ajatus sitten (taas) lähti...

Tammikuun muuton jälkeen tavarat ovat hakeneet paikkaansa. Olohuoneen kalusteiden järjestystä on taidettu muuttaa ainakin kerran, ellei jopa kahdesti. Olenko tyytyväinen aikaan saatuun lopputulokseen? En. En suoranaisesti välitä asuntomme pohjaratkaisusta, mutta se on tuonut mukanaan tarvittavat lisäneliöt. 

Viihtyvyyden maksimoimiseksi olemme päättäneet hieman maalata ja tapetoida. Valkoiset seinät ovat toki neutraalit, mutta ne ovat… noh… valkoiset. Asuntomme seiniä ei selkeästi ole maalattu (eikä myöskään pesty...) ihan viime aikoina, jonka vuoksi alun perin maalarinvalkoinen on lähempänä likaisen harmaata. Asunnon hieman ummehtuneeseen sävymaailmaan kyllästyneenä marssin sisko makutuomarina paikalliseen Värisilmään töllistelemään tapetteja ja maaleja. 

Kännykkäkuva (huomaa laatu) makuuhuoneesta juuri ennen maalausta

Kerrankin liikkeessä oli ihanan asiantunteva myyjä meitä vastassa. Kerroin mitä ja minkä tyylistä haluan. Hetkeä myöhemmin seisoin vaateripustimelta näyttävän härpäkkeen takana tuijottamassa peilistä sitä, miten erilaisten tapettien kuviot toistuvat. Siinä sai muuten paljon paremman käsityksen tapetista, kuin pelkästään yhtä vuotaa tuijottamalla. 

Makuuhuoneeseen halusin tummahkon harmaan tapetin, jossa sai olla jotain kuviota (ei kuitenkaan mitään liian psykedeelistä). Jo heti kauppaan sisään astuessani silmiini osui aivan ihana kukkakuvioinen tapetti. Kuvio oli mielestäni sopivan suurta, jolloin kokonaisuudesta ei tulisi liian sekava. Myös tyttöjen huoneesta minulla oli aika tarkka visio: vaaleita sävyjä, ehkä joku abstraktimpi kuvio tapettiin. Tarkoitus on, että vuokra-asunnon (kyllä, meillä on lupa pintaremonttiin vuokranantajalta) yleisilme pysyy neutraalina, jotta seuraavan on sitten helpompi muuttaa itsensä ja tavaransa tänne meidän jälkeemme. Pienen töllistelyn ja pällistelyn jälkeen makuuhuoneeseemme valittiin Jubileumin Espri tapetti tumman harmaana. Tyttöjen huoneeseen valitsin Wonderlandin Stjärnflor-tapetin vaalean harmaana. 

Jubileum Espri

Wonderland Stjärnflor

Tapeteilla oli tarkoitus tapetoida huoneen neljästä seinästä yksi. Kolmelle muulle tarvittiin vielä väri. Neutraalin yleisilmeen ylläpitämiseksi oli heti selvää, että väri tulisi olemaan valkoinen tai ainakin hyvin vaalea. Koska asumme ensimmäisessä kerroksessa ja asuntomme pohjaratkaisu on vähintään... noh... kummallinen, niin asuntomme on aika hämärä ihan mihin aikaan päivästä hyvänsä. Tästä syystä perinteinen maalarinvalkoinen ei ollut enää vaihtoehto. Katselimme ja vertailimme. Lopulta päädyimme valitsemaan seinien väriksi Tikkurilan värikartan V503, joka on nimeltään Talvi. Sävy on kirkkaampi, ehkä jopa hieman sinertävä ja hyvin lähellä molempien huoneiden tapeteissa olevien valkoisten kuvioiden sävyä. 

Nyt olisi maalit ja tapetit (ja itseasiassa makuuhuonekin jo valmiina, mutta siitä enemmän sitten myöhemmin...). Kotona värisävyjä katsellessani ja vertaillessani pistin mielessäni samalla uusiksi jo lähes kaikki kalusteet ja tekstiilitkin. Tällä hetkellä olen valintaamme hyvin tyytyväinen, mutta katsotaan mitä olen mieltä remontin valmistuttua. Ai niin, ja vielä pitäisi toki päättää värit ja kuviot sekä keittiöön että olohuoneeseen. Laminaattiakin voisi harkita tuon vaalean, hieman kellertävän sävyisen muovimaton tilalle.

Vauvahaaveita

Lasten huoneen yhden seinän maalaisin vihreäksi. Tai ehkä laittaisin siihen jonkin luonnonläheisen tapetin. Pinnasänky olisi tummaa puuta, samoin muut puiset kalusteet. Tekstiilit olisivat vaaleita, ehkä hieman vihertäviä. Vaunuissa tärkeintä on kuulemma ilmakumipyörät (jos nyt oikein muistan). Kunhan niiden kanssa pystyy kulkemaan kivasti hiekkaisilla teillä, en minä vaadi muuta. Heh, paitsi ehkä pallokuosin. 

Toivoisin, että lapseni oppisi tuntemaan meidän molempien sisarukset, sekä isovanhemmistaan ne, jotka ovat vielä täällä. Lapsen sukupuolella ei ole väliä, kunhan olisi terve. Toivoisin, että aikanaan lapseni olisi yhtä läheinen serkkunsa kanssa, kuin mitä ex-aviomieheni on omansa kanssa. Siinä on hyvä esimerkki. 

Meillä on viime aikoina puhuttu paljon lapsista, vauvoista tarkalleen ottaen. Helmikuun alussa olleen reumakontrollin yhteydessä keskustelin lisääntymistoiveista myös lääkärin kanssa. Ihan vielä ei kannata, koska sairauden aktivoitumisesta viime syksynä on vielä niin vähän aikaa. Mutta ensi syksynä se saataisi jo olla mahdollista. Kesällä otetaan vielä isommat labrat ja tarkistetaan kaikki vasta-ainetasot, paastosokeri ja niin edelleen. Tulosten perusteella suunnitellaan mahdollisen raskauden aikainen lääkitys ja sen jälkeen ei pitäisi enää olla esteitä ehkäisyn lopettamiselle. 

Dinosauruksella lapsia on ennestään jo kolme, joista nuorinkin on jo kymmenen vanha. Ilmoitin Dinosaurukselle paljon ennen parisuhteen alkua, että haluan lapsia. Yllätyksenä vauvahaaveet eivät siis ole tulleet. Dinosauruksen lapset täytyy kuitenkin huomioida tässä projektissa, jotta he kokevat olevansa osa meidänkin perhettä edelleen. Miten se tehdään? Sitä vielä mietitään. 

Erilaisten sairauksien kirjo asettaa kuitenkin omat haasteensa vauvahaaveille. Lääkäri toivoo että tämän hetkisestä lääkityksestä saataisiin osa lopetettua ja loputkin laskettua noin puoleen. Raskauskomplikaatioiden riski on hieman normaalia suurempi, mutta mitä olen muilta sairastuneilta kuullut, pääosan raskaus on kuitenkin sujunut ihan hyvin. Ehkä meilläkin, jos vain pääsemme sinne asti. Endometrioosi ei varsinaisesti helpota raskaaksi tuloa yhtään. 

Ehkä ensi syksynä.

Uusi koti

Tammikuun puolivälissä olleen muuton jäljiltä meidän uusi koti alkaa näyttää pikkuhiljaa kodilta. Tilaa tuli kerta heitolla lisää melkein kahdenkymmenen neliön ja yhden huoneen verran. Pari laatikollista epämääräistä tilpehööriä etsiskelee vielä paikkaansa, mutta muuten ollaan saatu kaikki purettua. Vähän yhtä sun toista pitää hankkia, kuten esimerkiksi olohuoneeseen ja eteiseen uudet matot, aikaisempien osoittauduttua reippaasti liian pieniksi. 

Muuton myötä saatiin Dinosauruksen tytöillekin oma huone.

Pääosa tauluistakin alkaa pikkuhiljaa olla paikoillaan. Muutaman kanssa arvomme vielä, mihin ne tulevat vai tulevatko mihinkään. Edellisessä asunnossa neljän hengen ruokapöytänä toimineeseen keittiönpöytään mahtui täällä mukavasti jatkopala, joten nyt meillä on kuuden hengen ruokapöytä. Se tuntuu vähän koomiselta, kun ei meitä nyt kuitenkaan täällä säännöllisesti asu kuin kaksi aikuista. Onpahan sitten tilaa aina kun lapset tulevat, tai jos meille muuten tulee vieraita. 

Taajama-alueelle muutossa on se hyvä puoli, että kaupat ovat nykyään lähempänä. Ei niin, että kolme kilometriä olisi matkallisesti kovin pitkä, mutta voin vannoa että kunnon syysmyrskyssä se tuntuu loputtoman pitkältä. Ainoa miinus on se, että katuvalot eivät edelleenkään ole päällä öisin. Tällä kertaa pimeässä joutuu onneksi kävelemään vain vajaan kilometrin. Lienee siis sanomattakin selvää, että tämä ”maalla” asuminen on vaatinut hieman sopeutumista. 

Muuton myötä hankimme Dinosauruksen kanssa salikortit lähellä olevalle kuntosalille. Sali on pieni, rauhallinen ja mukava. Ongelmana on vain laitteiden painojen keveys. Missä ihan oikeasti ylätaljassa painot loppuu 20 kg? Salitreenin aloitusta on seurannut ruokavalion terveellistäminen muutenkin. Jos aiomme ensi kesänä Haltille, niin kunnon täytyy kohentua huomattavasti nykyisestä. Muuten joudumme luovuttamaan jo ennen puolta väliä ja sekös vasta noloa olisi.