Olin lauantaina veljeni kanssa Nosturissa katsomassa kahden ihan ehdottomasti lempibändini, Painin ja Turmion Kätilöiden keikkaa. Keikka oli loistava, huolimatta Painin laulajan äänen vieneestä flunssasta. Kotiuduin keikalta joskus puoli kolmen tietämillä aamuyöstä täpinöissäni hyvästä keikasta. Oletin saapuvani hiljaiseen ja pimeään kotiin, jossa kaikki jo nukkuisivat. Mitä vielä, Dinosauruksen tyttöjen huoneesta kuului iloinen ”Moi!”. Olohuoneessa pauhasi telkkarista joku (ei kuulemma niin kovin hyvä) leffa, jota Dino oli yrittänyt katsoa.
Olin itse ihan liian pähkinöinä mennäkseni nukkumaan. Juttelimme Dinosauruksen kanssa niitä näitä. Kerroin aivan kaiken keikasta ja Dino taas kertoi päivästään tyttöjen kanssa. Lopulta väsymys alkoi hiipiä ja oli selkeästi aika mennä nukkumaan. Kömpiessäni sänkyyn Dinosaurus kysyi kuin ohi mennen, että pitäisikö meidän mennä naimisiin? Asiaa sen enempää ajattelematta vastasin ”Ehkä joskus”, samalla kun vedin peittoa päälleni. Hetkeä myöhemmin näin edessäni sormuksen, ja kuulin uudestaan kysymyksen ”Mentäisiinkö naimisiin?”. Itkun seasta sain soperrettua ”Joo”, tai jotain muuta myöntymisen merkiksi tulkittavaa.
Kosinta oli juuri meidän näköinen, sellaista arjen romantiikkaa. Ja tuli aivan täytenä yllätyksenä. En osannut yhtään odottaa. Sen sijaan, jos Dinosaurus olisi yks kaks järjestänyt jonkin ravintolaillan tms., olisin varmaan heti arvannut. Nukkumisesta heti kosinnan jälkeen ei kuitenkaan tullut sitten niin yhtään mitään. Taisin innostukseltani onnistua nukkumaan ehkä 3 tuntia.
Niin ja entä se kihlasormus sitten? Dinosaurukselle oli kuulemma ollut tärkeää, että kosittaessa hänellä on jo sormukset valmiina. Aika riskaabelia, kun tietää, että olen yleensä kovin kranttu käyttämieni korujen suhteen. Tästä huolimatta valinta oli täydellinen! Oma kihlasormukseni on kivetön, kapea (3 mm leveä) titaanisormus. Pidän titaanista materiaalina sen kestävyyden ja värin vuoksi. Sitä paitsi olen allerginen kullalle, joten se sulkee heti kättelyssä perinteisimmät sormusmateriaalit pois. Hopea taas ei missään nimessä kestä geologin työssä. Dinosauruksen sormus on muuten samanlainen, mutta hieman omaani leveämpi titaanisormus.
Sormus on leveydeltään juuri täydellinen. Jos hankin kapeahkon rivisormuksen tai vastaavan vihkisormukseksi, niin jopa minun "vauvan käsiini" sopii kaksi sormusta! Ai niin ja kokokin sormuksessa osui aivan täydellisesti nappiin. Aika hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti