Omanlainen vihkisormus

Kultaa vai hopeaa? Timantteja vai zirkoneja? Ehkäpä jotain erikoisempia kiviä? Rivisormus vai jotain näyttävämpää? Entäpä sormuksen käytännöllisyys? Käyttäisinkö vihkimisen jälkeen yhtä vai kahta sormusta? 
Juuri sitä oikeaa sormusta etsiessä joutuu pohtimaan paljon sellaistakin, mitä ei heti alkuun olisi tullut edes ajatelleeksi. Vihkisormuksen on tarkoitus kestää läpi elämän, joten pidän tärkeänä sormuksen ajattomuutta ja kestävyyttä. Kovasti krumeluurinen saattaa olla nätti nyt, mutta onko se käytännöllinen ja kiva vielä 20 vuoden kuluttuakin? Ja entäpä materiaali sitten? Sen olisi hyvä olla jotain, mikä varmasti kestää. 

Kullalle allergisena perinteiset, kultapohjaiset korumateriaalit kuten kelta-, valko- ja punakulta ovat poissuljettuja vaihtoehtoja. Hopea taas on materiaalina kaunis, mutta kovin pehmeä ja helposti naarmuuntuva.  Edellisen kerran naimisiin mennessäni kihlasormukseni oli hopeinen ja se naarmuuntui ja kolhiintui todella kurjan näköiseksi vajaassa kahdessa vuodessa. Geologia ammattina on sellainen, että joudun käsittelemään erilaisia materiaaleja ja pyörittelemään niitä käsissä. Sormuksen on kestettävä käyttöä. Nykyinen kihlasormukseni on kivetön, kapea (noin 3 mm leveä) titaanisormus. Pidän titaanin väristä, kestävyydestä, sekä keveydestä. Vihkisormukseni materiaaliksi valikoitui siis titaani hyvin nopeasti. 

Kihlasormukseni on
tämän tyylinen

Titaanisormuksia myydään nykyään jo lähes jokaisessa koruliikkeessä. Mallisto on kuitenkin aina hyvin samankaltainen. Saadakseni varmasti juuri minun näköiseni sormuksen, olen päättänyt teettää sen. Saimme Dinosauruksen kanssa Siskoltani joululahjaksi liput Helsinkiin Mennään Naimisiin –messuille, jotka pidettiin 14.-15.1. Lähdimme messuille tarkoituksena päästä juttelemaan koruseppien kanssa ja ehkäpä löytää seppä myös meidän sormuksille. 

Satuimme jo heti messupäivän alkuun korumuotoilustudio Aito Helsingin pisteelle. Heillä oli näytteillä toinen toistaan upeampia sormuksia erilaisista materiaaleista valmistettuna. Esillä olevat titaanisormukset olivat vähintäänkin upeita. Kanssamme jutelleet sepät vaikuttivat mukavilta ja todella asiantuntevilta. Päädyimme nopeasti siihen lopputulokseen, että kun sormusten teettämisen aika tulee, olemme ensimmäisenä yhteydessä Aito Helsingin seppiin. 

Entäpä sitten ne kivet? Kuten varmasti moni muukin morsian, myös minä haluan sormukseeni timantteja. Kovin isoja kiviä en kuitenkaan halua. Lisäksi kivet täytyy istuttaa sormukseen niin, että ne eivät pääse kovin helposti tippumaan/kolhiintumaan. Timanttien lisäksi tahtoisin sormukseen jotain värillisiä kiviä, mieluusti punertavia. Punainen on kuulunut lempiväreihini ihan lapsesta saakka, joten uskallan ennustaa pitäväni punaisesta värinä vielä vuosienkin päästä. Vaihtoehtoja olisi ainakin punainen granaatti tai sitten violetti ametisti. Ametistin väri on kuitenkin yleensä hailakampi ja pieni kivi näyttää sen vuoksi herkästi todella haalealta. Granaatin väri on syvempi ja sitä kautta se on väriltään näyttävämpi. 

Entäpä se malli? Minulla ei ole mitään todella tarkkaa visiota siitä, millaisen sormuksen haluaisin. Onneksi teettämiseenkin on vielä aikaa! Olen aina pitänyt rivisormuksista, joissa joka toinen kivi on väritön ja muut värillisiä. Jotain sen tyylistä olin ajatellut vihkisormukseksikin. Messuilla kuitenkin pällistelin myös muunlaisia sormuksia ja muutama malli oli ylitse muiden. 

Kultajousi.fi

Jos myös vihkisormus on kapeahko, voisin käyttää kahta sormusta vihkimisen jälkeen. En kuitenkaan ole luonteeltani mikään järin suuri koruihminen ja hieman vierastan ajatusta kahdesta sormuksesta. Sen sijaan vihkisormuksellahan voisi luoda illuusion kahdesta sormuksesta, jolloin vihkisormus voisi olla jotain tämän tyylistä:

Kultajousi.fi

Sormuksen teettämiseen on hyvä varata aikaa vähintään puolivuotta, mikäli haluaa sormukseensa muitakin kiviä kuin värittömiä timantteja. Ajattelin ottaa Aito Helsingin seppiin yhteyttä ensi syksynä ja varata ajan suunnittelulle ennen joulua. Ehtivätpähän sitten kivet ja korut ajoissa. Sitä ennen täytyy kuitenkin päättää sormuksen malli. 

Myös Dinosaurus haaveilee titaanisesta vihkisormuksesta. Sormus joko ostetaan tai teetetään sen mukaan, millaisen hän haluaa. Tällä hetkellä Dinosaurus on ihastunut Malmin korupajan Volcano-sormukseen, jota olemme menossa katsomaan vielä myöhemmin tänä vuonna. 

Titaaninen Volcano-sormus

Joupin Vanha Tupa

Kuten sanottua, kävimme töllistelemässä Joupin Vanhaa Tupaa pari viikkoa takaperin. Nettisivuilta ja facebookista löytyneet kuvat eivät valehdelleet. Paikka oli aivan ihana, juuri sellainen mitä olemme hääjuhlapaikaksi toivoneet. Paikka oli sympaattinen, vanha pohjalaiskartano ulkorakennuksineen. Talon ja piharakennusten keskelle jää ihanan suojaisa sisäpiha. Näin mielessäni iloisesti remuavan hääjuhlaväen tanssahtelemassa pitkin pihaa. Edellyttäen tietysti, että on hyvä ilma...

Lähde: Joupin Vanhan Tuvan www-sivut

Niin, se sää. Siihen kun ei voi itse vaikuttaa. Hyvällä ilmalla paikka on aivan ihanteellinen. Vihkiminen voitaisiin järjestää tallissa, jossa on äänentoistovälineet musiikin soittamista varten. Myöhemmin illalla halukkaat voivat käyttää tallia tanssipaikkana. Ulkorakennuksiin saataisiin iltaa varten pöytiä sekä juomille, että naposteltaville. Itse tupaa voisimme käyttää vihkimisen jälkeen ruokailuun. Illan aikana ainakin osa vieraista varmasti löytää tiensä saunalle, sekä paljuun löllöttelemään. 

 

Vanha Talli ja rakennusten keskelle jäävä sisäpiha.

Talli sisältä.

Vaan entä sitten, jos sää on todella kehno? Varsinaiseen tupaan mahtuu noin 50 henkeä meiningillä ”kyllä sopu sijaa antaa”(tuleeko siis liian ahdasta?). Huonollakin säällä tallissa vihkiminen toki onnistuu ja piharakennukset saunoineen ovat tietenkin käytettävissä. Itse piha jää kuitenkin tuolloin vähemmälle käytölle. Ja miten onnistuu illalla esimerkiksi juomien haku piharakennuksesta juhlatamineissa ja korkokengissä märän nurmikon läpi? Pitäisikö varmuuden vuoksi vuokrata teltta, jotta pihakin saadaan käyttöön säästä riippumatta?

Tupa

Piharakennuksia

Sään lisäksi minua ainakin mietityttää sijainti. Joupin Vanha Tupa sijaitsee aivan omakotitaloalueen vieressä niin, että lähimpien talojen tontit rajautuvat tuvan tonttiin. Useamman kymmenen hengen hääjuhlasta aiheutuu väkisinkin meteliä naapurustoon, etenkin jos hyvän sään sattuessa vieraat oleskelevat pääasiassa pihalla. Kestävätkö naapurit tämän? Hiljaisuus on ilmoitettu alkavaksi klo 24, mutta siihen saakka meteliä voi kantautua. Toisesta suuntaa tontti rajautuu vilkkaasti liikennöityyn tiehen. Tien ja tuvan välissä on toki piharakennuksia, sekä maavalli, eikä liikenteen äänet kantautuneet pihalle ainakaan maanantaina keskellä päivää. Ei ainakaan niin paljon, että olisin kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Silti mahdollinen liikenteen melu hieman arveluttaa. En välttämättä halua tulla vihityksi liikenteen melun keskellä. 

Muutamista arveluttavista asioista huolimatta Vanha Tupa on tällä hetkellä vaihtoehdoista kiistatta paras. Jos taas pidämme häät Helsingissä, joudumme maksamaan juhlapaikasta enemmän ja todennäköisesti tinkimään mm. saunasta. Pitkänmatkalaisia ajatellen Joupin Vanhan Tuvan sijainti on loistava, kun taksimatkaa hotellilta juhlapaikalle kertyy vain muutaman kilometrin verran. Helsingissä tilanne voi äkkiä olla toinen. Olemme katselleet Etelä-Pohjanmaan alueelta muitakin juhlapaikkoja, mutta näihin matkaa esimerkiksi Seinäjoen keskustasta kertyy äkkiä kymmeniä kilometrejä. 

Vanhalla Tuvalla oleva sauna, josta
emme haluaisi tinkiä.

Pyrimme vuokraamaan juhlapaikan heti alkuvuodesta, mielellään tammikuun aikana. Todennäköisesti päädymme Joupin Vanhaan Tupaan. Mutta entä sitten se päivä? 18.8.18 on Vanhalla Tuvalla jo varattu. Olisiko se sitten viikkoa myöhemmin, 25.8.18? Meneekö syyskuun alku liian myöhäiseksi? Me olemme Dinosauruksen kanssa tavanneet syyskuun alussa, joten siinä mielessä syyskuun alku olisi ajankohtana aivan ihana. Ihan tismalleen samaa päivää emme saa, sillä vuonna 2018 kolmas syyskuuta osuu maanantaille. 1.9.18 olisi kuitenkin hyvin lähellä...

Juhlapaikka

Toimiessani kaasona Siskoni ja Piltin häissä, keskustelimme samalla Dinosauruksen kanssa siitä, millaiset häät ehkä joskus tahtoisimme. Mielissämme siinsi ajatus pienistä ja intiimeistä mökkihäistä paikassa, jossa olisi sauna, ehkäpä palju ja tietenkin se mökki. Mökki mielellään sellainen, että sinne mahtuisi kaikki halukkaat yöpymään. Sijanniksi Dinosaurus toivoi Etelä-Pohjanmaata, omaa kotiseutuaan. Koska asumme Uudellamaalla lähellä minun sukulaisiani, mielestäni Dinosauruksen toive on ihan kohtuullinen. 

Todellisuus on kuitenkin usein hieman erilainen kuin haaveet. Aloitimme juhlapaikan etsinnän keittiön pöydän ääressä, valmiina listaamaan kaikki lähimmät sukulaiset ja ystävät, joiden ehdottomasti toivomme olevan läsnä hääjuhlassa. Tunnissa pienet ja intiimit mökkihäät muuttuivat noin 60 hengen hääjuhlaksi. Ja todella, alustavalla vieraslistalla on vain ne läheisimmät ihmiset. Ne, joihin pidämme säännöllisesti yhteyttä. 

Mietimme, mistä kaikesta olisimme valmiita tinkimään juhlapaikan suhteen. Ensimmäisenä pois karsittiin majoitusmahdollisuus ja sitä myöten sijaintiakin laajennettiin ja mahdollisuudeksi otettiin myös Helsinki. Asiaa pohtiessamme tulimme siihen tulokseen, että olivat häät sitten Pohjanmaalla tai Helsingissä, niin noin puolet vieraista asuu joka tapauksessa niin lähellä, että he todennäköisesti yöpyvät kotona. 

Saunasta emme sen sijaan olleet valmiita tinkimään. Emme ainakaan aluksi. Tai minä ehkä olisinkin ollut, mutta Dinosaurus ei missään olosuhteissa. Lisäksi tarvitsimme paikan, jonne voimme viedä niin sanotusti omat ”eväät”. Googlailimme ja googlailimme. Myös kaasot etsivät. Totesimme, että saunomismahdollisuudesta tinkiminen jättäisi vaihtoehtoja enemmän. Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että tarvittaessa voimme tyytyä paikkaan jossa saunaa ei ole. 

Ja sitten se löytyi. En enää muista mitä kautta, mutta löytyi kuitenkin: Joupin Vanha Tupa Seinäjoella, vajaan 3 km päässä juna-asemalta. Sijainti olisi täydellinen. Seinäjoella on hotelleja, joissa pitkänmatkalaiset voivat yöpyä. Meikin ja kampaajan järjestäminen läheltä ei sekään liene ongelma. Samoin vierailla on mahdollisuus varata kampaajaa tms. jos katsovat sen tarpeelliseksi. Siirtymisiinkään ei tarvitsisi varata ihan poskettomasti aikaa. 

Kuva: Joupin Vanha Tupa

Joupin Vanha Tupa on vanha, kaksikerroksinen (kaksfooninkinen!) pohjalaistalo, jonka pihapiiriin kuuluu talli- yms. rakennuksia. Talo ulkorakennuksineen on kunnostettu hiljan ja nyt paikkaa voi vuokrata erilaisten juhlien ja tapahtumien järjestämistä varten. Me olemme ihastuneet paikkaan ihan jo pelkkien kuvien perusteella. Kirsikkana kakun päällä juhlapaikalla on myös iso sauna, sekä mahdollisuus saada pihalle palju! Aivan mahtavaa. Ihan pelkkien kuvien perusteella emme kuitenkaan ryhdy paikkaa vuokraamaan, vaan menemme ensi viikolla töllistelemään Tupaa, pihaa ja piharakennuksia ihan paikanpäälle. Mikäli paikka soveltuu meidän häillemme, varaamme sen taatusti. 

Ainoana miinuksena tulee jo aiemmin päätetyn hääpäivän siirtäminen, sillä tuo jo aiemmin mainittu 18818 on Joupin Vanhalla Tuvalla jo varattu. Pidämme kuitenkin tärkeämpänä täydellistä paikkaa, kuin sitä että saamme juuri tietyn päivän. 

Ensi viikkoa odotellessa...

Hääavustajat

Sopivan juhlapaikan etsinnän, pitopalvelun varauksien ynnä muiden juoksevien asioiden lisäksi häiden suunnittelu alkaa yleensä kaasojen, bestmanien ja muiden avustajien valinnalla. Aikanaan kaason valinnassa on ollut hurjasti erilaisia kriteerejä. Kaason tuli olla naimisissa oleva, vanhempi nainen joka antoi ohjeita avioliittoa varten morsiamelle. Tärkeää oli myös kaason taloudellinen asema, sekä ulkonäkö. Saattoihan kaason ulkonäkö ennustaa hääparin tulevien lasten ulkonäköä. Muistan jostain lukeneeni, että 1800-luvulta lähtien kaaso on enenevässä määrin osallistunut myös morsiamen pukemiseen hääaamuna, sekä muihin hääjärjestelyihin. 

Kuva: Bridal Guide/Esther Sun Photography

Nykyään kriteerit kaason ja muiden avustajien valinnalle eivät ole enää yhtä tiukat, kuin aiemmin. Silti yhä edelleen niin kaasoksi kuin bestmaniksikin valitaan usein lähipiiristä se läheisin ihminen. Se kertoo siitä, että edelleen kaason ja bestmanin pestit ovat kunnia-asioita niin tittelin saavalle, kuin myös sen antavalle ihmiselle. Nykyään on myös varsin tavallista, että kaasoja ja bestmaneja on useampi kuin yksi. Minulle oli alusta saakka päivänselvää, että kaasoja tulee olemaan kaksi, sekä ketkä he tulevat olemaan. Tiesin jo ennen kuin edes kysyin, että molemmat tulevat suostumaan tehtävään. Dinosauruksenkaan ei tarvinnut kauaa miettiä, kenet hän haluaa bestmanin virkaan. Hyvin nopeasti kaveripiiristä valikoitui kaksi tällä hetkellä läheistä ja tehtävään sopivimpaa ystävää. 

Valitsin kaasoikseni kaksi tällä hetkellä läheisintä ystävääni, Siskoni ja Piltti. Siskoni on minua lähes viisi vuotta nuorempi ja jo naimisissa oleva pienen pojan äiti. Me olemme aina olleet sisarusteni kanssa läheisiä, mutta ikäerosta johtuen väittäisin kuitenkin, että välit Siskoni kanssa ovat lähentyneet merkittävästi aikuisiällä. Tässä vaiheessa elämää, kun molemmilla on perheet, ammatit ja työpaikat, ei ikäerolla enää juuri ole merkitystä, sillä olemme siitä huolimatta aikalailla samanlaisessa elämäntilanteessa. 

Piltti on opiskelukaverini yliopistosta. Jos aivan tarkkoja ollaan, niin toimin hänen tuutoriopiskelijanaan hänen aloittaessaan opinnot yliopistolla. Ensimmäisen vuoden opiskelijoita kutsutaan meillä pilteiksi ja tuutoreilla on tapana kutsua omia opiskelijoitaan pilteiksi vuosi kaudet. Tästä lempinimi. Piltti on minulle kuin toinen sisko, hän on itseasiassa pikkusiskoni kanssa saman ikäinen ja meni juuri naimisiin miehensä kanssa. Minä toimin Piltin kaasona ja nyt niin sanotusti tuli vuoron vaihto. Meillä on Piltin kanssa molemmilla jonkin verran ikäeroa puolisoidemme kanssa, joten sekin yhdistää, kun yritämme ymmärtää dinosauruksiamme. 

Stressasin alkuun siitä, tulevatko Siskoni ja Piltti toimeen keskenään, mutta aivan turhaan. Heti alkumetreiltä saakka he ovat tulleet toimeen vallan mainiosti. En voisi olla tyytyväisempi tekemääni valintaan. Dinosaurus valitsi bestmaneikseen Tohtorin ja Pohjalaisen. Pohjalainen on Dinosauruksen kaveri jo vuosien takaa. He ovat tehneet yhdessä bisnestä, ryyppyreissuja ja milloin mitäkin. Pohjalainen oli Dinosaurukselle merkittävä tuki ja apu silloin, kun Dinosaurus teki eroa edellisestä puolisostaan. Myös minä tulen loistavasti toimeen Pohjalaisen kanssa.

Tohtori on Piltin aviomies, johon Dinosaurus on tutustunut minun kauttani. Dinosaurus ja Tohtori ovat hyvinkin samalla aaltopituudella ja viihtyvät loistavasti toistensa seurassa. Koska me olemme Piltin kanssa tekemisissä paljon, niin sitä myöten ovat myös Tohtori ja Dinosaurus. Tässä parin vuoden aikana heistä on tullut hyvät ystävät. 

Kaasojen ja bestmanien lisäksi häidemme suunnittelussa ja toteutuksessa avustaa koko joukko muita läheisiämme, muun muassa Siskoni mies, sekä Dinosauruksen sisko. On ollut ihanaa huomata, kuinka innoissaan kaikki läheisemme ovat olleet hääuutisista.

18.8.18

Ensin piti valita vuosi. Ensi vuosi tulee niin elämäntilanteen, kuin taloudenkin kannalta aivan liian nopeasti. Vuosi 2017 on minun osaltani varattu gradun kirjoitukseen, ammattitutkinnon loppuun saattamiseen, sekä töiden tekoon. Ei siinä enää kauheasti ehdi puuhaamaan häitä. Vuonna 2018 siis. Siihen mennessä meidän pitäisi pystyä säästämäänkin ihan mukavasti. 

Entäpä sitten vuodenaika? Kesä vai talvi? Syksy vai kevät? Talvihäät olisivat aivan ihanat, jos olisi kynttilöitä, paljon lunta ja kaunis tähtitaivas. Näin Etelä-Suomessa lumentulo on kuitenkin aina vähän niin ja näin, joten todennäköisimmin hääjuhlaa vietettäisiin pimeässä loskan keskellä. Ei siis talvikuukausia. Pimeistä illoista ja kynttilöistä emme kuitenkaan olleet valmiita tinkimään, joten kevät ja ainakin keskikesä olivat myös pois suljettu vaihtoehto. Kuitenkin haluaisimme, että olisi teoreettisesti mahdollista, että hääpäivänä olisi kaunis ilma. Lämpöäkin saisi mahdollisesti olla enemmän kuin viisi astetta. Näitä pohtiessamme päädyimme lopulta elokuuhun. Elokuussa, vuonna 2018 siis. 

”Joku helppo ja helposti muistettava päivämäärä” oli Dinosauruksen jotakuinkin ainoa vaatimus hääpäivän suhteen. Selvä, ei kun kalenterit esiin ja tutkimaan elokuun lauantain päivämääriä. Lähes välittömästi silmiin osui elokuun kolmas lauantai, 18. päivä. Ja siinä se sitten lopulta oli, meidän päivämme: 18.8.2018. Koska kyseessä on päivämäärä, jolle häänsä haluaa todennäköisesti puoli Suomea, niin juhlapaikan, pitopalvelun ynnä muiden varaamisessa täytyy olla todella ajoissa. Suunnittelu on syytä aloittaa välittömästi.

Me haaveilemme ihanista mökkihäistä. Lämpimästä saunasta ja paljusta pihalla. Kauniista loppukesän illasta, jossa kynttilät valaisevat pihaa ja ehkä vähän siitä tähtitaivaastakin. Hyvästä ruuasta ja hevimusiikista, sekä villasukista. Juhlista, joissa vieraat viihtyvät aamuun saakka. Juhlista, joissa vieraina ovat meille ne kaikkein läheisimmät ja tärkeimmät ihmiset.
Aikaa häihin on, kuten oikeasta yläkulmastakin näkyy, vuosi ja kahdeksan kuukautta. Ihan hyvin pitäisi siis ehtiä, kunhan vain ensin löytyisi se mökki.

Lähteen jäljitys osoittautui lähestulkoon mahdottomaksi.
Kuva Pinterestistä.

Kuva: Cottage Life 

Kihlat

Se kosi! Dinosaurus ihan oikeasti kosi! Olivat ensimmäiset ajatukset lauantain ja sunnuntain välisenä yönä katsellessani sormusta nimettömässä. No miten se sitten sen teki?

Olin lauantaina veljeni kanssa Nosturissa katsomassa kahden ihan ehdottomasti lempibändini, Painin ja Turmion Kätilöiden keikkaa. Keikka oli loistava, huolimatta Painin laulajan äänen vieneestä flunssasta. Kotiuduin keikalta joskus puoli kolmen tietämillä aamuyöstä täpinöissäni hyvästä keikasta. Oletin saapuvani hiljaiseen ja pimeään kotiin, jossa kaikki jo nukkuisivat. Mitä vielä, Dinosauruksen tyttöjen huoneesta kuului iloinen ”Moi!”. Olohuoneessa pauhasi telkkarista joku (ei kuulemma niin kovin hyvä) leffa, jota Dino oli yrittänyt katsoa. 

Olin itse ihan liian pähkinöinä mennäkseni nukkumaan. Juttelimme Dinosauruksen kanssa niitä näitä. Kerroin aivan kaiken keikasta ja Dino taas kertoi päivästään tyttöjen kanssa. Lopulta väsymys alkoi hiipiä ja oli selkeästi aika mennä nukkumaan. Kömpiessäni sänkyyn Dinosaurus kysyi kuin ohi mennen, että pitäisikö meidän mennä naimisiin? Asiaa sen enempää ajattelematta vastasin ”Ehkä joskus”, samalla kun vedin peittoa päälleni. Hetkeä myöhemmin näin edessäni sormuksen, ja kuulin uudestaan kysymyksen ”Mentäisiinkö naimisiin?”. Itkun seasta sain soperrettua ”Joo”, tai jotain muuta myöntymisen merkiksi tulkittavaa. 

Kosinta oli juuri meidän näköinen, sellaista arjen romantiikkaa. Ja tuli aivan täytenä yllätyksenä. En osannut yhtään odottaa. Sen sijaan, jos Dinosaurus olisi yks kaks järjestänyt jonkin ravintolaillan tms., olisin varmaan heti arvannut. Nukkumisesta heti kosinnan jälkeen ei kuitenkaan tullut sitten niin yhtään mitään. Taisin innostukseltani onnistua nukkumaan ehkä 3 tuntia.

Niin ja entä se kihlasormus sitten? Dinosaurukselle oli kuulemma ollut tärkeää, että kosittaessa hänellä on jo sormukset valmiina. Aika riskaabelia, kun tietää, että olen yleensä kovin kranttu käyttämieni korujen suhteen. Tästä huolimatta valinta oli täydellinen! Oma kihlasormukseni on kivetön, kapea (3 mm leveä) titaanisormus. Pidän titaanista materiaalina sen kestävyyden ja värin vuoksi. Sitä paitsi olen allerginen kullalle, joten se sulkee heti kättelyssä perinteisimmät sormusmateriaalit pois. Hopea taas ei missään nimessä kestä geologin työssä. Dinosauruksen sormus on muuten samanlainen, mutta hieman omaani leveämpi titaanisormus.

Sormus on leveydeltään juuri täydellinen. Jos hankin kapeahkon rivisormuksen tai vastaavan vihkisormukseksi, niin jopa minun "vauvan käsiini" sopii kaksi sormusta! Ai niin ja kokokin sormuksessa osui aivan täydellisesti nappiin. Aika hienoa!