Vauvan kanssa uimassa

Kun raskaustesti reilu vuosi sitten näytti plussaa, en tiennyt juuri mitään siitä, millainen vanhempi haluaisin olla. Sen kuitenkin tiesin, että uimaan meidän on vauvan kanssa päästävä. Mieleeni ei edes juolahtanut, että vauvahan ei välttämättä tykkää vedestä. Kun Rölli pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen lopulta syntyi, rupesin heti selvittämään löytyykö kotikonnuiltamme vauvauintia ja koska sellaisen voisi aloittaa. 

Jo heti ensimmäisistä kotona olleista kylpyhetkistä alkaen oli selvää, että Rölli rakastaa vettä ja kylpemistä (onneksi). Suihkussa alettiin käymään Röllin ollessa noin 2,5 kk, mutta kylpeminen on selkeästi enemmän vauvan mieleen. Onneksi vauvauintiryhmä löytyi ihan tästä omalta kylältä ja toukokuun ryhmässä oli vielä vapaita paikkoja. Huhtikuun puolivälissä olleilta lapsimessuilta löysimme Röllille sopivan uimapuvun, sekä uimavaipan. Kun äitikin vielä mahtui vanhaan uimapukuunsa, olimme valmiita aloittamaan vauvauinnin. 

Vauvauinnin edellytyksenä on, että lapsella on ikää vähintään 3 kuukautta ja painoa ainakin 5 kiloa. Vaikka vauvauinnissa käytetyn altaan vesi on lämmitetty 32 asteeseen, on se silti reilusti ruumiinlämpöä alhaisempi. Viisikiloisen vauvan ruumiinlämpö pysyy jotakuinkin tasaisena jonkin aikaa, ennen kuin vauva alkaa jäähtyä. Vauvauinti on kestoltaan puolituntia juuri tuon jäähtymisen minimoimiseksi. Sitä paitsi, uiminen on vauvalle raskasta. Allasympäristö on vieras, melua ja vieraita ihmisiä on paljon ja niin edelleen.

Rölli oli uinnin alkaessa 3,5 kk ja painoi noin 7 kg. Ensimmäisellä ja toisella kerralla opettelimme lähinnä pitämään Rölliä oikein ja totuttelimme allasympäristöön vauvan kanssa. Viime lauantaina olleella kolmannella uintikerralla harjoittelimme jo ”kannutusta”. Siinä lapsen pään ja kasvojen yli kaadetaan vettä niin, että lapsi pidättää hengitystä. Sen on tarkoitus orientoida lasta myöhemmin edessä oleviin sukellusharjoituksiin. Kerta toisensa jälkeen Rölli on ollut rennompi ja viime lauantaina uskalsi jo hieman läiskytellä vettä. Meillä uintikerta kestää yleensä noin 20 minuuttia, jonka jälkeen nälkä yllättää ja väsykin alkaa olla jo aika kova. 

Vaikka uintikertoja on ollut vasta muutama, ovat ne mielestäni tukeneet Röllin motorista kehitystä. Rölli tykkää uida vatsallaan, jolloin päätä on pakko kannattaa enemmän, kuin aikaisemmin. Sen myötä Rölli on alkanut kannattaa päätä kotonakin todella hienosti. Samoin jalat ovat alkaneet löytyä pikkuhiljaa. Vauvan kantamiseen pesutiloista uima-altaalle käytän turvakaukaloa. Kiedon Röllin isoon pyyhkeeseen ja laitan nyytin kaukaloon. Pyyhkeeseen käärittynä vauva ei palele, eikä liukastumistakaan tarvitse samalla tavalla pelätä, kun vauva on kaukalossa. 

Pientä takapakkia uintiharrastuksemme otti, kun kotikuntamme lopetti yhteistyön uinteja järjestäneen yrityksen kanssa. Tämä tarkoittaa meille uuden uintiryhmän etsimistä lähikunnista ja jatkossa vähintään puolen tunnin ajomatkaa uimahallille. Rölli on kuitenkin nauttinut uinneista niin paljon, että jatkamme uintia kesätauon jälkeen. Toivottavasti löydämme sopivan ryhmän.

Neljä kuukautta vauva-arkea

Röllin syntymästä on kulunut 4 kuukautta. Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti. Elimme Pohjalaisen kanssa vauvakuplassa ensimmäiset kolme viikkoa, kun hän piti isyyslomaansa. Sen jälkeen olemme pikkuhiljaa opetelleet elämään arkea pienen vauvan kanssa. Monet rutiinit ovat menneet uusiksi ja arjesta on tullut aikataulutetumpaa, kun pelkkä ovesta ulos astuminen vaatii suunnittelua ja valmistautumista enemmän kuin aiemmin. 

Jo paljon ennen Röllin syntymää varoiteltiin, kuinka kavereista iso osa katoaa vauvan syntymän myötä. Tavallaan ymmärtäisin tämän, sillä vasta nyt, neljä kuukautta vauvan ilmaantumisen jälkeen arki alkaa olla sen verran rutinoitunutta, että tilaa on pikkuhiljaa kaikelle muullekin. Niin kuin vaikkapa niille kavereille. Olen onnellisessa asemassa siinä, että ainakaan toistaiseksi ystävät eivät ole hylänneet minua vauvasta huolimatta. Päinvastoin, he ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä ja siitä olen todella kiitollinen. 

Aikuisen elämässä neljä kuukautta on suhteellisen lyhyt aika, mutta vauvan elämässä se on pieni ikuisuus. Nelikuinen Rölli on valovuoden tänään syntyvää vauvaa edellä. Muistan varmasti vielä kiikkustuolissakin, kun eräänä helmikuisena iltapäivänä se välähti, Röllin ensimmäinen hymy. Katseellaan Rölli alkoi seurata leluja hieman myöhemmin. 

Parikuisena erilaisten itkujen tilalle alkoi tulla äänteitä niin, että kolmekuisesta eteenpäin Rölli ei juuri enää ole itkenyt, vaan viestii erilaisilla äänteillä, mitä tahtoo. Useimmiten viestiminen on nälkää, tai hän kaipaa seuraa. Minusta on ollut kiehtovaa huomata, miten lapsen erilaisia äännähdyksiä ja itkuja oppii tulkitsemaan. Pohjalainen on edelleen hämmästynyt, kun muutamasta äännähdyksestä jo tiedän, onko lapsella nälkä, kaipaako hän seuraa, vai mistä on kyse. 

Parikuisesta eteenpäin aloimme treenata vatsallaan oloa. Alkuun Rölli ei viihtynyt vatsallaan minuuttia kauempaa, mutta mitä enemmän niskan ja selän lihakset vahvistuivat, sitä paremmin pää pysyi ylhäällä ja sen myötä vatsallaankin on ollut mukavampi olla. 2,5 kuisena vatsallaan oleminen otti hieman ”takapakkia” Röllin opittua kääntymään itse vatsalta takaisin selälleen. Mikä läpimurto! Enää ei tarvitse olla vatsallaan yhtään kauempaa kuin itse tahtoo. Ja alkuunhan ei tahdottu. 

Huhtikuun aikana, Röllin ollessa kolmen kuukauden, puheen kehitys meni hurjasti eteenpäin. Uusia äänteitä tuli jatkuvasti ja niistä valikoitui vauvan omat suosikit. Olemme Pohjalaisen kanssa molemmat oppineet puhumaan noin vuoden vanhana ja onkin jännittävää nähdä, seuraako lapsi perässä. Jokeltelun ohella Rölli oppi pikkuhiljaa hallitsemaan käsiään ja ennen kaikkea pitämään kädessään lelua (ja viemään lelut suuhun). Myös pään kannattelu päinmakuulla kehittyi ja sitä myöten vatsallaan olo alkoi taas kiinnostaa. 

Tänään Röllillä on ikää 4 kk ja yksi viikko. Olimme juuri neuvolalääkärillä, jossa pituutta oli kertynyt 64,5 cm ja painoa 7,3 kg. Kasvu on ollut koko ajan tasaista, noin kilo kuukaudessa ja 2-3 cm pituutta samassa ajassa. Viime viikolla Rölli oppi kääntymään kyljelleen ja lähes välittömästi kierähtämään selältä vatsalleen. Nyt hinku olisi kova eteenpäin ja ensimmäisiä ryömimisliikkeitä onkin tapailtu jo, joskaan eteenpäin ei olla vielä päästy. Kauhulla olen katsellut ympärilleni kotona ja miettinyt, kuinka nuo ja nämä ja ainakin tuo on nostettava ylemmäs tai laitettava laatikkoihin suojaan pikimmiten. En usko, että menee enää kovinkaan kauaa, kun liikkeelle lähdetään.