Neljä kuukautta vauva-arkea

Röllin syntymästä on kulunut 4 kuukautta. Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti. Elimme Pohjalaisen kanssa vauvakuplassa ensimmäiset kolme viikkoa, kun hän piti isyyslomaansa. Sen jälkeen olemme pikkuhiljaa opetelleet elämään arkea pienen vauvan kanssa. Monet rutiinit ovat menneet uusiksi ja arjesta on tullut aikataulutetumpaa, kun pelkkä ovesta ulos astuminen vaatii suunnittelua ja valmistautumista enemmän kuin aiemmin. 

Jo paljon ennen Röllin syntymää varoiteltiin, kuinka kavereista iso osa katoaa vauvan syntymän myötä. Tavallaan ymmärtäisin tämän, sillä vasta nyt, neljä kuukautta vauvan ilmaantumisen jälkeen arki alkaa olla sen verran rutinoitunutta, että tilaa on pikkuhiljaa kaikelle muullekin. Niin kuin vaikkapa niille kavereille. Olen onnellisessa asemassa siinä, että ainakaan toistaiseksi ystävät eivät ole hylänneet minua vauvasta huolimatta. Päinvastoin, he ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä ja siitä olen todella kiitollinen. 

Aikuisen elämässä neljä kuukautta on suhteellisen lyhyt aika, mutta vauvan elämässä se on pieni ikuisuus. Nelikuinen Rölli on valovuoden tänään syntyvää vauvaa edellä. Muistan varmasti vielä kiikkustuolissakin, kun eräänä helmikuisena iltapäivänä se välähti, Röllin ensimmäinen hymy. Katseellaan Rölli alkoi seurata leluja hieman myöhemmin. 

Parikuisena erilaisten itkujen tilalle alkoi tulla äänteitä niin, että kolmekuisesta eteenpäin Rölli ei juuri enää ole itkenyt, vaan viestii erilaisilla äänteillä, mitä tahtoo. Useimmiten viestiminen on nälkää, tai hän kaipaa seuraa. Minusta on ollut kiehtovaa huomata, miten lapsen erilaisia äännähdyksiä ja itkuja oppii tulkitsemaan. Pohjalainen on edelleen hämmästynyt, kun muutamasta äännähdyksestä jo tiedän, onko lapsella nälkä, kaipaako hän seuraa, vai mistä on kyse. 

Parikuisesta eteenpäin aloimme treenata vatsallaan oloa. Alkuun Rölli ei viihtynyt vatsallaan minuuttia kauempaa, mutta mitä enemmän niskan ja selän lihakset vahvistuivat, sitä paremmin pää pysyi ylhäällä ja sen myötä vatsallaankin on ollut mukavampi olla. 2,5 kuisena vatsallaan oleminen otti hieman ”takapakkia” Röllin opittua kääntymään itse vatsalta takaisin selälleen. Mikä läpimurto! Enää ei tarvitse olla vatsallaan yhtään kauempaa kuin itse tahtoo. Ja alkuunhan ei tahdottu. 

Huhtikuun aikana, Röllin ollessa kolmen kuukauden, puheen kehitys meni hurjasti eteenpäin. Uusia äänteitä tuli jatkuvasti ja niistä valikoitui vauvan omat suosikit. Olemme Pohjalaisen kanssa molemmat oppineet puhumaan noin vuoden vanhana ja onkin jännittävää nähdä, seuraako lapsi perässä. Jokeltelun ohella Rölli oppi pikkuhiljaa hallitsemaan käsiään ja ennen kaikkea pitämään kädessään lelua (ja viemään lelut suuhun). Myös pään kannattelu päinmakuulla kehittyi ja sitä myöten vatsallaan olo alkoi taas kiinnostaa. 

Tänään Röllillä on ikää 4 kk ja yksi viikko. Olimme juuri neuvolalääkärillä, jossa pituutta oli kertynyt 64,5 cm ja painoa 7,3 kg. Kasvu on ollut koko ajan tasaista, noin kilo kuukaudessa ja 2-3 cm pituutta samassa ajassa. Viime viikolla Rölli oppi kääntymään kyljelleen ja lähes välittömästi kierähtämään selältä vatsalleen. Nyt hinku olisi kova eteenpäin ja ensimmäisiä ryömimisliikkeitä onkin tapailtu jo, joskaan eteenpäin ei olla vielä päästy. Kauhulla olen katsellut ympärilleni kotona ja miettinyt, kuinka nuo ja nämä ja ainakin tuo on nostettava ylemmäs tai laitettava laatikkoihin suojaan pikimmiten. En usko, että menee enää kovinkaan kauaa, kun liikkeelle lähdetään.