Hääavustajat

Sopivan juhlapaikan etsinnän, pitopalvelun varauksien ynnä muiden juoksevien asioiden lisäksi häiden suunnittelu alkaa yleensä kaasojen, bestmanien ja muiden avustajien valinnalla. Aikanaan kaason valinnassa on ollut hurjasti erilaisia kriteerejä. Kaason tuli olla naimisissa oleva, vanhempi nainen joka antoi ohjeita avioliittoa varten morsiamelle. Tärkeää oli myös kaason taloudellinen asema, sekä ulkonäkö. Saattoihan kaason ulkonäkö ennustaa hääparin tulevien lasten ulkonäköä. Muistan jostain lukeneeni, että 1800-luvulta lähtien kaaso on enenevässä määrin osallistunut myös morsiamen pukemiseen hääaamuna, sekä muihin hääjärjestelyihin. 

Kuva: Bridal Guide/Esther Sun Photography

Nykyään kriteerit kaason ja muiden avustajien valinnalle eivät ole enää yhtä tiukat, kuin aiemmin. Silti yhä edelleen niin kaasoksi kuin bestmaniksikin valitaan usein lähipiiristä se läheisin ihminen. Se kertoo siitä, että edelleen kaason ja bestmanin pestit ovat kunnia-asioita niin tittelin saavalle, kuin myös sen antavalle ihmiselle. Nykyään on myös varsin tavallista, että kaasoja ja bestmaneja on useampi kuin yksi. Minulle oli alusta saakka päivänselvää, että kaasoja tulee olemaan kaksi, sekä ketkä he tulevat olemaan. Tiesin jo ennen kuin edes kysyin, että molemmat tulevat suostumaan tehtävään. Dinosauruksenkaan ei tarvinnut kauaa miettiä, kenet hän haluaa bestmanin virkaan. Hyvin nopeasti kaveripiiristä valikoitui kaksi tällä hetkellä läheistä ja tehtävään sopivimpaa ystävää. 

Valitsin kaasoikseni kaksi tällä hetkellä läheisintä ystävääni, Siskoni ja Piltti. Siskoni on minua lähes viisi vuotta nuorempi ja jo naimisissa oleva pienen pojan äiti. Me olemme aina olleet sisarusteni kanssa läheisiä, mutta ikäerosta johtuen väittäisin kuitenkin, että välit Siskoni kanssa ovat lähentyneet merkittävästi aikuisiällä. Tässä vaiheessa elämää, kun molemmilla on perheet, ammatit ja työpaikat, ei ikäerolla enää juuri ole merkitystä, sillä olemme siitä huolimatta aikalailla samanlaisessa elämäntilanteessa. 

Piltti on opiskelukaverini yliopistosta. Jos aivan tarkkoja ollaan, niin toimin hänen tuutoriopiskelijanaan hänen aloittaessaan opinnot yliopistolla. Ensimmäisen vuoden opiskelijoita kutsutaan meillä pilteiksi ja tuutoreilla on tapana kutsua omia opiskelijoitaan pilteiksi vuosi kaudet. Tästä lempinimi. Piltti on minulle kuin toinen sisko, hän on itseasiassa pikkusiskoni kanssa saman ikäinen ja meni juuri naimisiin miehensä kanssa. Minä toimin Piltin kaasona ja nyt niin sanotusti tuli vuoron vaihto. Meillä on Piltin kanssa molemmilla jonkin verran ikäeroa puolisoidemme kanssa, joten sekin yhdistää, kun yritämme ymmärtää dinosauruksiamme. 

Stressasin alkuun siitä, tulevatko Siskoni ja Piltti toimeen keskenään, mutta aivan turhaan. Heti alkumetreiltä saakka he ovat tulleet toimeen vallan mainiosti. En voisi olla tyytyväisempi tekemääni valintaan. Dinosaurus valitsi bestmaneikseen Tohtorin ja Pohjalaisen. Pohjalainen on Dinosauruksen kaveri jo vuosien takaa. He ovat tehneet yhdessä bisnestä, ryyppyreissuja ja milloin mitäkin. Pohjalainen oli Dinosaurukselle merkittävä tuki ja apu silloin, kun Dinosaurus teki eroa edellisestä puolisostaan. Myös minä tulen loistavasti toimeen Pohjalaisen kanssa.

Tohtori on Piltin aviomies, johon Dinosaurus on tutustunut minun kauttani. Dinosaurus ja Tohtori ovat hyvinkin samalla aaltopituudella ja viihtyvät loistavasti toistensa seurassa. Koska me olemme Piltin kanssa tekemisissä paljon, niin sitä myöten ovat myös Tohtori ja Dinosaurus. Tässä parin vuoden aikana heistä on tullut hyvät ystävät. 

Kaasojen ja bestmanien lisäksi häidemme suunnittelussa ja toteutuksessa avustaa koko joukko muita läheisiämme, muun muassa Siskoni mies, sekä Dinosauruksen sisko. On ollut ihanaa huomata, kuinka innoissaan kaikki läheisemme ovat olleet hääuutisista.

18.8.18

Ensin piti valita vuosi. Ensi vuosi tulee niin elämäntilanteen, kuin taloudenkin kannalta aivan liian nopeasti. Vuosi 2017 on minun osaltani varattu gradun kirjoitukseen, ammattitutkinnon loppuun saattamiseen, sekä töiden tekoon. Ei siinä enää kauheasti ehdi puuhaamaan häitä. Vuonna 2018 siis. Siihen mennessä meidän pitäisi pystyä säästämäänkin ihan mukavasti. 

Entäpä sitten vuodenaika? Kesä vai talvi? Syksy vai kevät? Talvihäät olisivat aivan ihanat, jos olisi kynttilöitä, paljon lunta ja kaunis tähtitaivas. Näin Etelä-Suomessa lumentulo on kuitenkin aina vähän niin ja näin, joten todennäköisimmin hääjuhlaa vietettäisiin pimeässä loskan keskellä. Ei siis talvikuukausia. Pimeistä illoista ja kynttilöistä emme kuitenkaan olleet valmiita tinkimään, joten kevät ja ainakin keskikesä olivat myös pois suljettu vaihtoehto. Kuitenkin haluaisimme, että olisi teoreettisesti mahdollista, että hääpäivänä olisi kaunis ilma. Lämpöäkin saisi mahdollisesti olla enemmän kuin viisi astetta. Näitä pohtiessamme päädyimme lopulta elokuuhun. Elokuussa, vuonna 2018 siis. 

”Joku helppo ja helposti muistettava päivämäärä” oli Dinosauruksen jotakuinkin ainoa vaatimus hääpäivän suhteen. Selvä, ei kun kalenterit esiin ja tutkimaan elokuun lauantain päivämääriä. Lähes välittömästi silmiin osui elokuun kolmas lauantai, 18. päivä. Ja siinä se sitten lopulta oli, meidän päivämme: 18.8.2018. Koska kyseessä on päivämäärä, jolle häänsä haluaa todennäköisesti puoli Suomea, niin juhlapaikan, pitopalvelun ynnä muiden varaamisessa täytyy olla todella ajoissa. Suunnittelu on syytä aloittaa välittömästi.

Me haaveilemme ihanista mökkihäistä. Lämpimästä saunasta ja paljusta pihalla. Kauniista loppukesän illasta, jossa kynttilät valaisevat pihaa ja ehkä vähän siitä tähtitaivaastakin. Hyvästä ruuasta ja hevimusiikista, sekä villasukista. Juhlista, joissa vieraat viihtyvät aamuun saakka. Juhlista, joissa vieraina ovat meille ne kaikkein läheisimmät ja tärkeimmät ihmiset.
Aikaa häihin on, kuten oikeasta yläkulmastakin näkyy, vuosi ja kahdeksan kuukautta. Ihan hyvin pitäisi siis ehtiä, kunhan vain ensin löytyisi se mökki.

Lähteen jäljitys osoittautui lähestulkoon mahdottomaksi.
Kuva Pinterestistä.

Kuva: Cottage Life 

Kihlat

Se kosi! Dinosaurus ihan oikeasti kosi! Olivat ensimmäiset ajatukset lauantain ja sunnuntain välisenä yönä katsellessani sormusta nimettömässä. No miten se sitten sen teki?

Olin lauantaina veljeni kanssa Nosturissa katsomassa kahden ihan ehdottomasti lempibändini, Painin ja Turmion Kätilöiden keikkaa. Keikka oli loistava, huolimatta Painin laulajan äänen vieneestä flunssasta. Kotiuduin keikalta joskus puoli kolmen tietämillä aamuyöstä täpinöissäni hyvästä keikasta. Oletin saapuvani hiljaiseen ja pimeään kotiin, jossa kaikki jo nukkuisivat. Mitä vielä, Dinosauruksen tyttöjen huoneesta kuului iloinen ”Moi!”. Olohuoneessa pauhasi telkkarista joku (ei kuulemma niin kovin hyvä) leffa, jota Dino oli yrittänyt katsoa. 

Olin itse ihan liian pähkinöinä mennäkseni nukkumaan. Juttelimme Dinosauruksen kanssa niitä näitä. Kerroin aivan kaiken keikasta ja Dino taas kertoi päivästään tyttöjen kanssa. Lopulta väsymys alkoi hiipiä ja oli selkeästi aika mennä nukkumaan. Kömpiessäni sänkyyn Dinosaurus kysyi kuin ohi mennen, että pitäisikö meidän mennä naimisiin? Asiaa sen enempää ajattelematta vastasin ”Ehkä joskus”, samalla kun vedin peittoa päälleni. Hetkeä myöhemmin näin edessäni sormuksen, ja kuulin uudestaan kysymyksen ”Mentäisiinkö naimisiin?”. Itkun seasta sain soperrettua ”Joo”, tai jotain muuta myöntymisen merkiksi tulkittavaa. 

Kosinta oli juuri meidän näköinen, sellaista arjen romantiikkaa. Ja tuli aivan täytenä yllätyksenä. En osannut yhtään odottaa. Sen sijaan, jos Dinosaurus olisi yks kaks järjestänyt jonkin ravintolaillan tms., olisin varmaan heti arvannut. Nukkumisesta heti kosinnan jälkeen ei kuitenkaan tullut sitten niin yhtään mitään. Taisin innostukseltani onnistua nukkumaan ehkä 3 tuntia.

Niin ja entä se kihlasormus sitten? Dinosaurukselle oli kuulemma ollut tärkeää, että kosittaessa hänellä on jo sormukset valmiina. Aika riskaabelia, kun tietää, että olen yleensä kovin kranttu käyttämieni korujen suhteen. Tästä huolimatta valinta oli täydellinen! Oma kihlasormukseni on kivetön, kapea (3 mm leveä) titaanisormus. Pidän titaanista materiaalina sen kestävyyden ja värin vuoksi. Sitä paitsi olen allerginen kullalle, joten se sulkee heti kättelyssä perinteisimmät sormusmateriaalit pois. Hopea taas ei missään nimessä kestä geologin työssä. Dinosauruksen sormus on muuten samanlainen, mutta hieman omaani leveämpi titaanisormus.

Sormus on leveydeltään juuri täydellinen. Jos hankin kapeahkon rivisormuksen tai vastaavan vihkisormukseksi, niin jopa minun "vauvan käsiini" sopii kaksi sormusta! Ai niin ja kokokin sormuksessa osui aivan täydellisesti nappiin. Aika hienoa! 

Pintaremontti

Viime päivityksestä on aikaa vaikka kuinka ja kauan. Blogi on pyörinyt mielessä aina silloin tällöin. Se on hakenut muotoa, omaa paikkaansa. Se on hakenut sisältöä. Avatessani blogin tarkoituksenani oli luoda kanava henkilökohtaisille asioille. Pelkästään niistä kirjoittaminen ei kuitenkaan tuntunut luontevalta, omasta arjesta sen sijaan voisin kirjoittaa jutun jos toisenkin. Siitä se ajatus sitten (taas) lähti...

Tammikuun muuton jälkeen tavarat ovat hakeneet paikkaansa. Olohuoneen kalusteiden järjestystä on taidettu muuttaa ainakin kerran, ellei jopa kahdesti. Olenko tyytyväinen aikaan saatuun lopputulokseen? En. En suoranaisesti välitä asuntomme pohjaratkaisusta, mutta se on tuonut mukanaan tarvittavat lisäneliöt. 

Viihtyvyyden maksimoimiseksi olemme päättäneet hieman maalata ja tapetoida. Valkoiset seinät ovat toki neutraalit, mutta ne ovat… noh… valkoiset. Asuntomme seiniä ei selkeästi ole maalattu (eikä myöskään pesty...) ihan viime aikoina, jonka vuoksi alun perin maalarinvalkoinen on lähempänä likaisen harmaata. Asunnon hieman ummehtuneeseen sävymaailmaan kyllästyneenä marssin sisko makutuomarina paikalliseen Värisilmään töllistelemään tapetteja ja maaleja. 

Kännykkäkuva (huomaa laatu) makuuhuoneesta juuri ennen maalausta

Kerrankin liikkeessä oli ihanan asiantunteva myyjä meitä vastassa. Kerroin mitä ja minkä tyylistä haluan. Hetkeä myöhemmin seisoin vaateripustimelta näyttävän härpäkkeen takana tuijottamassa peilistä sitä, miten erilaisten tapettien kuviot toistuvat. Siinä sai muuten paljon paremman käsityksen tapetista, kuin pelkästään yhtä vuotaa tuijottamalla. 

Makuuhuoneeseen halusin tummahkon harmaan tapetin, jossa sai olla jotain kuviota (ei kuitenkaan mitään liian psykedeelistä). Jo heti kauppaan sisään astuessani silmiini osui aivan ihana kukkakuvioinen tapetti. Kuvio oli mielestäni sopivan suurta, jolloin kokonaisuudesta ei tulisi liian sekava. Myös tyttöjen huoneesta minulla oli aika tarkka visio: vaaleita sävyjä, ehkä joku abstraktimpi kuvio tapettiin. Tarkoitus on, että vuokra-asunnon (kyllä, meillä on lupa pintaremonttiin vuokranantajalta) yleisilme pysyy neutraalina, jotta seuraavan on sitten helpompi muuttaa itsensä ja tavaransa tänne meidän jälkeemme. Pienen töllistelyn ja pällistelyn jälkeen makuuhuoneeseemme valittiin Jubileumin Espri tapetti tumman harmaana. Tyttöjen huoneeseen valitsin Wonderlandin Stjärnflor-tapetin vaalean harmaana. 

Jubileum Espri

Wonderland Stjärnflor

Tapeteilla oli tarkoitus tapetoida huoneen neljästä seinästä yksi. Kolmelle muulle tarvittiin vielä väri. Neutraalin yleisilmeen ylläpitämiseksi oli heti selvää, että väri tulisi olemaan valkoinen tai ainakin hyvin vaalea. Koska asumme ensimmäisessä kerroksessa ja asuntomme pohjaratkaisu on vähintään... noh... kummallinen, niin asuntomme on aika hämärä ihan mihin aikaan päivästä hyvänsä. Tästä syystä perinteinen maalarinvalkoinen ei ollut enää vaihtoehto. Katselimme ja vertailimme. Lopulta päädyimme valitsemaan seinien väriksi Tikkurilan värikartan V503, joka on nimeltään Talvi. Sävy on kirkkaampi, ehkä jopa hieman sinertävä ja hyvin lähellä molempien huoneiden tapeteissa olevien valkoisten kuvioiden sävyä. 

Nyt olisi maalit ja tapetit (ja itseasiassa makuuhuonekin jo valmiina, mutta siitä enemmän sitten myöhemmin...). Kotona värisävyjä katsellessani ja vertaillessani pistin mielessäni samalla uusiksi jo lähes kaikki kalusteet ja tekstiilitkin. Tällä hetkellä olen valintaamme hyvin tyytyväinen, mutta katsotaan mitä olen mieltä remontin valmistuttua. Ai niin, ja vielä pitäisi toki päättää värit ja kuviot sekä keittiöön että olohuoneeseen. Laminaattiakin voisi harkita tuon vaalean, hieman kellertävän sävyisen muovimaton tilalle.