Valitse taistelusi

Jos ex-vaimon stalkkaaminen ei tuntunut riittävältä riesalta, olemme saaneet "kaveriksemme" myös hänen uuden kumppaninsa. Kas, kaksin aina kaunihimpi... vai miten se nyt meni? Minun kärsivällisyyteni, ymmärrykseni ja yritykseni ymmärtää ovat loppuneet jo aikoja sitten. Luojalle kiitos, myös Dinosauruksen kävystä on kohta enää hiillos jäljellä.

"Valitse taistelusi"
Marisimme iltana muutamana ystävättäreni kanssa puolin ja toisin kumppaniemme existä ja milloin mistäkin. Ystäväni heitti ilmoille muualta kuulemansa lausahduksen "valitse taistelusi". Olen toki vihainen Dinosauruksen puolesta. Olen kiukkuinen, kun arkeamme sotketaan jatkuvasti ja elämäämme puututaan. Olen loukkantunut siitä, että ihmiset joita en ole koskaan tavannut, ovat kuitenkin katsoneet voivansa arvostella minua ja tuomita minut. Minun käy sääliksi lapsia, jotka ovat sotatantereen keskellä, niitä "siviiliuhreja".

Palauduin muutama päivä sitten parin viikon kenttäkurssilta. Lähdin kentälle hyvin riitaisasta kodista. Meillä oli Dinosauruksen kanssa tähän astisen parisuhteemme isoin riita. Eikä se varmasti jää viimeiseksi. Toki kentällä on aina ikävä läheisiä, jotka ovat kaukana. En kuitenkaan voi kieltää sitä, etteikö pieni aikalisä tästä kaikesta olisi tehnyt hyvää. Tauko antoi miettimisrauhan meille molemmille. Saimme rauhassa punnita itsellemme tärkeitä asioita. Mitä pidämme tärkeinä ja mistä olemme valmiita joustamaan. Millä todella on merkitystä.

Tämä ei ole minun taisteluni
Jatkuva arkemme sotkeminen saa ärsyttää minua. Minä saan olla vihainen siitä, että meidän elämäämme hankaloitetaan tietoisesti jatkuvasti. Tämä ei kuitenkaan ole minun taisteluni. Yhtälailla kuin lapset, myös minä olen tässä sodassa "siviiliuhri", enkä voi asioille juurikaan mitään. Jos Dinosaurus päättää olla tekemättä mitään, jos hän päättää antaa asioiden vain mennä omalla painollaan ja antautua, se  on hänen asiansa.

Reilun kahden viikon takainen riita oli raskas meille molemmille. Toisaalta se oli myös tarpeellinen. Minä rakastan miestäni ja pidän hänen lapsistaan. Hänen ystävistään on tullut myös minun ystäviäni. Tulen hyvin toimeen hänen sukulaistensa kanssa. Reissussa ollessani jouduin kuitenkin punnitsemaan paljon asioita. Ns. "kentällä" oleminen on paikka, jonne kotona olevat huolet eivät samalla tavalla kantaudu. Perussairauteni voi pitkästä aikaa suhteellisen rauhallisesti. Minun on ajateltava myös tätä.

... vai onko sittenkin?
Varsinainen Dinosauruksen avioerokiista ja siitä aiheutuvat kiistat lasten tapaamisista yms eivät ole minun taisteluni. Parisuhteeni kuitenkin on ja minusta se on taistelun arvoinen. Minulla, ja sitä myöten meillä, on myös oikeus rauhalliseen arkeen. Meillä on oikeus omaan päätäntävaltaan siitä, kuinka vapaa-aikamme käytämme ja mihin suostumme.

Sitä myöten olemme tehneet Dinosauruksen kanssa yhteisymmärryksessä päätöksen. Jos tilanne ei ryhdy esittämään mitään rauhottumisen merkkejä lähitulevaisuudessa, siirretään sen käsittely virkavallalle kotirauhanhäirintänä. Josko tilanne viimeistään sitä myöten tasaantuisi. Ja kyllä, tämä on äärimmäinen vaihtoehto, mutta myös ainoa, joka meillä on enää käyttämättä.

Ero

Meillä on Dinosauruksen kanssa molemmilla takana yksi avioliitto. Minun avioeroni oli helppo. Olimme ex-mieheni kanssa kasvaneet erillemme jo aikoja sitten ja päätös oli hyvin pitkälle yhteinen. Meistä ei kummallakaan ollut enää motivaatiota yrittää saada suhdetta toimimaan. Emme oikeastaan enää edes halunneet samoja asioita. Olimme pitkään olleet enemmän vain hyviä ystäviä, se jokin mystinen "kipinä", joka tekee ystävyyssuhteesta parisuhteen, puuttui. Oli puuttunut jo jonkin aikaa. Nykyään olemme enää vain ystäviä, todella hyviä ystäviä. Sukulaisia ja muita kavereita järkyttäen voimme istua samassa pöydässä naureskellen ja jutellen kaikki, minä, ex-mieheni ja Dinosaurus. Koska me olemme ystäviä, enkä minä toivo ex-miehelleni mitään muuta, kuin pelkkää hyvää. Hän on hyvä tyyppi.

Dinosauruksen edellisessä liitossa oli kolme lasta ja yksi omakotitalo enemmän. Dinosauruksen avioero on hyvin riitaisa. Hän ei tule ex-vaimonsa kanssa toimeen hetkeäkään. Minä en ole koskaan ex-vaimoa tavannut, koska tämä on solvannut ja loukannut minua muita väyliä pitkin jo aikaisemmin. Minä en halua tavata Dinosauruksen ex-vaimoa. En usko sen olevan kenenkään etu. Dinosauruksen avioliitto päättyi vuosien pettämiskierteen aiheuttamaan mustasukkaisuuteen, luottamuksen ja kunnioituksen puutteesseen. Dinosaurus ja ex-vaimo eivät ole ystäviä. 

Tilanne on kurja, etenkin lasten kannalta. Heille olisi tärkeää nähdä, että vaikka avioliitto päättyikin, niin silti vanhemmat kykenevät olemaan väleissä, jotta lasten ei esimerkiksi syntymäpäiviä varten tarvitsisi valita, kumman vanhemmista he haluavat paikalle. Lapset reagoivat vanhempien eroon ja luonnollisesti myös uusiin parisuhteiseen. Heillä on kova tottuminen uuteen arkeen ja uusien kumppanien mukanaan tuomiin uusiin arvoihin. Arjen dynamiikka kuitenkin muuttuu aina, kun siihen tuodaan uusia ihmisiä. 

Ex-vaimo on sittemmin mennyt uusiin naimisiin, tarkalleen ottaen kaksi viikkoa avioeron voimaan astumisen jälkeen. Tähän minulla ei ole mitään sanottavaa, eikä asia itseasiassa edes minulle kuulu. Eikä sen tarvitsisi kuulua. Uudesta parisuhteestaan ja elämästään huolimatta ex-vaimo häiriköi jatkuvasti. Hän uhkailee milloin lastensuojeluilmoituksella ja milloin sillä, että hän vetää huoltajuus- ja osituskiistoista alkaen kaiken käräjille. Ex-vaimo stalkkaa meidän elämäämme kaikkia mahdollisia väyliä pitkin. On jopa todistetusti murtautunut toisen facebook-tilille lukeakseen meidän välisiä keskusteluja. Miksi? Sitä minä en pysty ymmärtämään. 

Toivon sydämeni pohjasta, että tilanne rauhoittuisi lähiaikoina. Että ex-puolisot ymmärtävät oman roolinsa meidän arjessa, että he keskittyvät ihan vain omaan elämäänsä. Se olisi, epäilemättä, kaikkien edun mukaista.