Valitse taistelusi

Jos ex-vaimon stalkkaaminen ei tuntunut riittävältä riesalta, olemme saaneet "kaveriksemme" myös hänen uuden kumppaninsa. Kas, kaksin aina kaunihimpi... vai miten se nyt meni? Minun kärsivällisyyteni, ymmärrykseni ja yritykseni ymmärtää ovat loppuneet jo aikoja sitten. Luojalle kiitos, myös Dinosauruksen kävystä on kohta enää hiillos jäljellä.

"Valitse taistelusi"
Marisimme iltana muutamana ystävättäreni kanssa puolin ja toisin kumppaniemme existä ja milloin mistäkin. Ystäväni heitti ilmoille muualta kuulemansa lausahduksen "valitse taistelusi". Olen toki vihainen Dinosauruksen puolesta. Olen kiukkuinen, kun arkeamme sotketaan jatkuvasti ja elämäämme puututaan. Olen loukkantunut siitä, että ihmiset joita en ole koskaan tavannut, ovat kuitenkin katsoneet voivansa arvostella minua ja tuomita minut. Minun käy sääliksi lapsia, jotka ovat sotatantereen keskellä, niitä "siviiliuhreja".

Palauduin muutama päivä sitten parin viikon kenttäkurssilta. Lähdin kentälle hyvin riitaisasta kodista. Meillä oli Dinosauruksen kanssa tähän astisen parisuhteemme isoin riita. Eikä se varmasti jää viimeiseksi. Toki kentällä on aina ikävä läheisiä, jotka ovat kaukana. En kuitenkaan voi kieltää sitä, etteikö pieni aikalisä tästä kaikesta olisi tehnyt hyvää. Tauko antoi miettimisrauhan meille molemmille. Saimme rauhassa punnita itsellemme tärkeitä asioita. Mitä pidämme tärkeinä ja mistä olemme valmiita joustamaan. Millä todella on merkitystä.

Tämä ei ole minun taisteluni
Jatkuva arkemme sotkeminen saa ärsyttää minua. Minä saan olla vihainen siitä, että meidän elämäämme hankaloitetaan tietoisesti jatkuvasti. Tämä ei kuitenkaan ole minun taisteluni. Yhtälailla kuin lapset, myös minä olen tässä sodassa "siviiliuhri", enkä voi asioille juurikaan mitään. Jos Dinosaurus päättää olla tekemättä mitään, jos hän päättää antaa asioiden vain mennä omalla painollaan ja antautua, se  on hänen asiansa.

Reilun kahden viikon takainen riita oli raskas meille molemmille. Toisaalta se oli myös tarpeellinen. Minä rakastan miestäni ja pidän hänen lapsistaan. Hänen ystävistään on tullut myös minun ystäviäni. Tulen hyvin toimeen hänen sukulaistensa kanssa. Reissussa ollessani jouduin kuitenkin punnitsemaan paljon asioita. Ns. "kentällä" oleminen on paikka, jonne kotona olevat huolet eivät samalla tavalla kantaudu. Perussairauteni voi pitkästä aikaa suhteellisen rauhallisesti. Minun on ajateltava myös tätä.

... vai onko sittenkin?
Varsinainen Dinosauruksen avioerokiista ja siitä aiheutuvat kiistat lasten tapaamisista yms eivät ole minun taisteluni. Parisuhteeni kuitenkin on ja minusta se on taistelun arvoinen. Minulla, ja sitä myöten meillä, on myös oikeus rauhalliseen arkeen. Meillä on oikeus omaan päätäntävaltaan siitä, kuinka vapaa-aikamme käytämme ja mihin suostumme.

Sitä myöten olemme tehneet Dinosauruksen kanssa yhteisymmärryksessä päätöksen. Jos tilanne ei ryhdy esittämään mitään rauhottumisen merkkejä lähitulevaisuudessa, siirretään sen käsittely virkavallalle kotirauhanhäirintänä. Josko tilanne viimeistään sitä myöten tasaantuisi. Ja kyllä, tämä on äärimmäinen vaihtoehto, mutta myös ainoa, joka meillä on enää käyttämättä.