Muutoksen tuulet

Edellisestä päivityksestä on aikaa yli kolme kuukautta ja voi jestas, miten paljon isoja elämänmuutoksia muutamaan kuukauteen mahtuu! Meillä on koko elämä saanut ihan uuden suunnan. Maalis-huhtikuun korkeakoulujen yhteishaussa laitoin piruuttani paperit vetämään Helsinkiin, DIAKiin terveydenhoitajaksi. Olen lapsesta asti haaveillut työstä sosiaali- ja terveysalalla, lääkärinä tai terveydenhoitajana. Sittemmin elämä on vienyt moneen muuhun suuntaan, mutta nyt, mittariin pärähdettyä 30 päätin että nyt tai ei koskaan. 

Sain kutsun ennakkovalintakokeeseen, joka suoritettiin kotona koneella. Koe sisälsi osiot suomen- ja englanninkielestä, sekä matematiikasta. Omasta mielestäni suoriuduin kokeesta keskinkertaisesti, enkä ajatellut asiaa sen enempää. Keskinkertainen suoritus tai ei, se toi paikan soveltuvuuskokeeseen. Koe alkoi epäinhimillisen aikaisin, puoli kahdeksalta. Ei se sinänsä, mutta täältä Länsi-Uudenmaan perämetsistä matkaa oppilaitokselle kertyi kaiken kaikkiaan lähes kaksi tuntia. Päätin oppilaitoksen ovesta sisään kävellessäni, että väsymys on vain mielentila, enkä anna sen häiritä. Hyvä päätös, pääsykoe meni kohtalaisen hyvin ja juhannuksen jälkeisellä viikolla tieto lopulta tuli. Minä pääsin! Elokuun lopussa aloitan terveydenhoitaja opinnot. 

Aiemmassa päivityksessä kevään kuulumisista mainitsinkin vauvahaaveidemme edenneen lääkäriaikaan asti. Huhtikuun alussa olimme lääkärissä ihmettelemässä, kun mitään ei kuulu eikä näy. Saimme lähetteen paikallisen sairaalan naistentautien osastolle lapsettomuuden jatkotutkimuksiin, kun terveysasemalla otetuista peruslabroista ei löytynyt mitään, mikä olisi selittänyt hankaluuden tulla raskaaksi. Saimme ajan naistentautien osastolle yllättävän nopeasti ja jo parin viikon päästä postilaatikossa komeili monen monta esitäytettävää lippua ja lappua sisältänyt kirje. Saimme ajan toukokuun 28. päivälle. Sitä ennen Dinosauruksen tuli antaa spermanäyte Helsingissä Naistenklinikalla ja meidän molempien tuli käydä todella laajoissa verikokeissa. Ja mehän teimme työtä käskettyä. 

Ajan saaminen sairaalaan helpotti meitä molempia. Nyt saisimme, jos emme apua, niin toivottavasti ainakin selityksen sille, miksi mitään ei kuulu. Toivoimme luonnollisesti, että syy olisi jokin sellainen, jolle voisi tehdä jotain ja sitä myöten jonakin päivänä meilläkin tuhisisi pieni ihme. Me emme koskaan päässeet sairaalaan tutkimuksiin asti. 

Perjantaina 12.5. teimme lähtöä viikonloppuvaellukselle Isojärven kansallispuistoon. Olin ollut koko edellisen viikon poikkeuksellisen pirteä ja tehokas. Asunto oli siivottu, töissä kaikki rästihommat hoidettu. Nukuin ehkä 5 tuntia yössä, eikä minua siltikään väsyttänyt. Yleensä aamusta alkavia, lähes kellontarkkoja kuukautisia ei kuulunut eikä näkynyt. Tein raskaustestin varmuuden vuoksi. ”Raskaana”. Olimme ällistyneitä. Pällistelimme testiä ja toisiamme, emmekä oikein tienneet, pitäisikö nyt hyppiä riemusta, vai kenties itkeä? Lopulta päätin suhtautua asiaan tyylilleni uskollisena, rauhallisesti ja varovaisen innostuneesti. Olin tuskallisen tietoinen sairauksieni aiheuttamasta keskenmenoriskistä ja ihan alkuun en oikeastaan edes halunnut ajatella koko raskautta. Jos se kuitenkin päättyisi keskenmenoon. Peloista huolimatta keskenmenoa ei ole tullut. Tällä viikolla päättyy ensimmäinen kolmannes. Joko sitä uskaltaisi ryhtyä tekemään pieniä hankintoja tulevaa ihmettä varten?

Perheenlisäys ja ennen kaikkea opiskelupaikka Helsingissä vaatii meitä vaihtamaan paikkakuntaa lähemmäs oppilaitosta. Ynnäilimme ja ynnäilimme arkemme kustannuksia kuukauden ajalta ja sen perusteella haimme asuntoa vähän yhdeltä jos toiselta vuokranantajalta. Lopulta tärppäsi ja saimme asunnon Vantaalta, läheltä juna-asemaa. Asunto on kalliimman puoleinen, mutta sijainniltaan lähes täydellinen. Teinin varmistettua itselleen opiskelupaikan Pohjanmaalta päätimme, että mahdumme tästä eteenpäinkin kolmioon. Sopu sijaa antaa ja silleen. 

Luonnollisesti olisi vähintäänkin upeaa, jos voisimme asua sen verran isommassa asunnossa, että säännöllisesti luonamme vierailevilla Dinosauruksen lapsillakin olisi oma huone täällä. Valitettavasti pk-seudun vuokratasolla meillä ei kuitenkaan yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia maksaa yhdestä ylimääräisestä huoneesta, joka kaikesta huolimatta olisi tyhjänä yli 80 % ajasta. Yhtä huonetta tärkeämpänä pidimme asunnon sijaintia, joka tällä hetkellä näyttäisi olevan sellainen, että niin Dinosauruksen äidillään asuvat lapset kuin Pohjanmaalle muuttava Teinikin pääsisi jatkossa luoksemme suoraan yhdellä junalla. Helpottaa muuten kummasti kaikkien elämää, kun tähän saakka lapsia on haettu ja viety lähimmälle juna-asemalle, joka on vajaan tunnin ajomatkan päässä. Muuttamaan pääsemme näillä näkymin elokuun puolivälissä. 

Isoja elämänmuutoksia on tiedossa kertaheitolla useampi. Odotamme tulevaa syksyä innolla, mutta samalla hieman hirvittää. Miten me pärjäämme kasvavien asuinkustannusten kanssa?

Makuuhuone

Jottei blogista tulisi ihan pelkästään hääblogi, niin nyt on luvassa hieman asiaa jo aiemmin mainitusta pintaremontista. Makuuhuone on ollut valmis jo jonkin aikaa, noin niin kuin tapetoinnin ja maalauksen puolesta (mitä nyt vähän hienosäätöä on vielä...). Huoneen sisustus sen sijaan on edelleen vähän vaiheessa, lähinnä kai siksi etten oikein osaa päättää. Sisustuslehtiä, blogeja ja nettisivuja on sen sijaan tullut selailtua läpi vaikka kuinka ja paljon. Pinterestiä nyt unohtamatta. 

Mutta mitä siis kuuluu makuuhuoneellemme? Makuuhuone tapetoitiin Jubileumin harmaalla Espri-tapetilla, jossa on mustasta, valkoisesta ja kullasta koostuva, isohko ja yksinkertainen kukkakuvio. Dinosaurus ei varsinaisesti hyppinyt riemusta marssiessani tapettikaupasta kotiin kukkatapetin kanssa, mutta laitettuaan sen seinälle myönsi kyllä tapetin näyttävän hienolta. Tapetti laitettiin sängynpäädyn puolelle huonetta ja muu huone maalattiin Tikkurilan Talven valkoisella. Pelkästään jo maalaaminen piristi huoneen ilmettä valtavasti ja aiemmin harmaasta yleisilmeestä päästiin kertaheitolla. Uusi maali heijastaa paremmin valoa, jonka vuoksi koko huone tuntui valoisammalta siitä huolimatta, ettei huoneeseen juurikaan paista aurinko koko päivänä. Tapetoinnin jälki on vielä viimeistelemättä, sillä tällä hetkellä arjessamme tapahtuu kaiken huomiomme vaativia muutoksia (näistä lisää myöhemmin).

Makuuhuoneen tapetti

Valkoisen maalin sävy on suunnilleen sama, kuin luonnon valossa tapetin valkoisten kukkien sävy, joten se sopii loistavasti tapetin kanssa. Sen sijaan huoneessa aiemmin olleet, harmaan vihreät verhot eivät sopineet tapetin ja seinän sävyihin enää lainkaan. Verhot olivat myös vanhat ja jokseenkin kissan repimät, joten niiden vaihtaminen alkoi olla ajankohtaista muutenkin. Uusien verhojen etsiminen osoittautui projektiksi. Halusimme luonnonläheiset, valkoista, harmaata ja vihreää sisältävät verhot. Oletin tehtävän olevan yksinkertainen, vaan eipä ollut. Kävin läpi niin Finlaysonin, Ikean kuin monien muidenkin tekstiilejä myyvien liikkeiden nettikauppojen valikoiman. Ei mitään sellaista, jonka olisin kelpuuttanut. 

Aloin olla jo hieman epätoivoinen verhojen suhteen ja harkitsin Ikeasta löytyviä valkoisia verhoja. Vastaavia, kuin mitä meillä on olohuoneessa. Ja sitten ihan vahingossa, yhden kauppareissun yhteydessä kun uteliaisuuttani kurkistin Prisman verhovalikoimaa, ne löytyivät! Vallilan ihanat, kesäisen vihreät Luontopolku-verhot. Olin mielestäni selaillut läpi kaikki Vallilankin verhot, mutta jostain syystä kyseiset verhot eivät olleet jääneet mieleen. Ehkä niistä sai parhaan käsityksen vasta, kun verhot näki kokonaisuudessaan ja niitä pääsi hypistelemään. 

Vallilan ihana Luontopolku-verho

Joka tapauksessa verhot olivat kuin tehdyt meidän makuuhuoneeseemme. Aikaisempiin, vihertävän harmaisiin verhoihin verrattuna ne myös päästävät paremmin valoa läpi, joka edelleen auttaa siihen, ettei huone näytä niin kovin synkältä koko ajan. Muutoin makuuhuoneemme sisustus on aika vaatimaton. Huoneesta löytyy luonnollisesti sänky. Sängyn mukana tuli pääty, jonka tilalle olemme suunnitelleet tekevämme kuormalavoista uuden. Sängyn lisäksi makuuhuoneesta löytyy Ikeasta ostettu tummanruskea laatikosto, joka on tehty 2x4 Kallax-ruudukosta, johon olemme ostaneet pari ovea ja kaksi laatikostoa, sekä alemmalle riville korit. Viritelmä ei ole se kaikkein näyttävin, mutta on tuonut hurjasti lisää säilytystilaa. Ainoa ehdoton kammotus huoneessamme on kuitenkin ikivanha ja revitty, mutta kissalle ah niin rakas raapimateline. Siitä ei sovi luopua ainakaan ennen, kuin tilalle on hankittu uusi. 

Tämän tyylinen sängynpääty. Kuva: Pinterest

Makuuhuoneeseen hankittu Ikeavalaisin.

Laatikosto

Sängyn päädyn lisäksi makuuhuoneesta puuttuu vielä muuhun värimaailmaan sopiva päiväpeitto, sekä taulut. Kovina Lappi-faneina haaveilemme mustavalkotaulun teettämisestä jostain Lapin vaellukselta otetusta kuvasta. Tämän lisäksi ajattelin kehystää Dinosauruksen Egyptin matkaltaan tuoman kuvan. Kuva on jäljitelmä egyptiläisen faaraon hautakammion kattomaalauksesta (Dinosaurus ei enää kuollakseenkaan muistanut, kenen faaraon hautakammiosta mahtoi olla kyse...). Kunhan nämä kaikki saadaan tehtyä ja laitettua paikoilleen, niin sitten huone on vihdoin ja viimein valmis.  

Seuraavaksi pintaremontin kohteena on Dinosauruksen tyttöjen huone...

Pintaremontti

Viime päivityksestä on aikaa vaikka kuinka ja kauan. Blogi on pyörinyt mielessä aina silloin tällöin. Se on hakenut muotoa, omaa paikkaansa. Se on hakenut sisältöä. Avatessani blogin tarkoituksenani oli luoda kanava henkilökohtaisille asioille. Pelkästään niistä kirjoittaminen ei kuitenkaan tuntunut luontevalta, omasta arjesta sen sijaan voisin kirjoittaa jutun jos toisenkin. Siitä se ajatus sitten (taas) lähti...

Tammikuun muuton jälkeen tavarat ovat hakeneet paikkaansa. Olohuoneen kalusteiden järjestystä on taidettu muuttaa ainakin kerran, ellei jopa kahdesti. Olenko tyytyväinen aikaan saatuun lopputulokseen? En. En suoranaisesti välitä asuntomme pohjaratkaisusta, mutta se on tuonut mukanaan tarvittavat lisäneliöt. 

Viihtyvyyden maksimoimiseksi olemme päättäneet hieman maalata ja tapetoida. Valkoiset seinät ovat toki neutraalit, mutta ne ovat… noh… valkoiset. Asuntomme seiniä ei selkeästi ole maalattu (eikä myöskään pesty...) ihan viime aikoina, jonka vuoksi alun perin maalarinvalkoinen on lähempänä likaisen harmaata. Asunnon hieman ummehtuneeseen sävymaailmaan kyllästyneenä marssin sisko makutuomarina paikalliseen Värisilmään töllistelemään tapetteja ja maaleja. 

Kännykkäkuva (huomaa laatu) makuuhuoneesta juuri ennen maalausta

Kerrankin liikkeessä oli ihanan asiantunteva myyjä meitä vastassa. Kerroin mitä ja minkä tyylistä haluan. Hetkeä myöhemmin seisoin vaateripustimelta näyttävän härpäkkeen takana tuijottamassa peilistä sitä, miten erilaisten tapettien kuviot toistuvat. Siinä sai muuten paljon paremman käsityksen tapetista, kuin pelkästään yhtä vuotaa tuijottamalla. 

Makuuhuoneeseen halusin tummahkon harmaan tapetin, jossa sai olla jotain kuviota (ei kuitenkaan mitään liian psykedeelistä). Jo heti kauppaan sisään astuessani silmiini osui aivan ihana kukkakuvioinen tapetti. Kuvio oli mielestäni sopivan suurta, jolloin kokonaisuudesta ei tulisi liian sekava. Myös tyttöjen huoneesta minulla oli aika tarkka visio: vaaleita sävyjä, ehkä joku abstraktimpi kuvio tapettiin. Tarkoitus on, että vuokra-asunnon (kyllä, meillä on lupa pintaremonttiin vuokranantajalta) yleisilme pysyy neutraalina, jotta seuraavan on sitten helpompi muuttaa itsensä ja tavaransa tänne meidän jälkeemme. Pienen töllistelyn ja pällistelyn jälkeen makuuhuoneeseemme valittiin Jubileumin Espri tapetti tumman harmaana. Tyttöjen huoneeseen valitsin Wonderlandin Stjärnflor-tapetin vaalean harmaana. 

Jubileum Espri

Wonderland Stjärnflor

Tapeteilla oli tarkoitus tapetoida huoneen neljästä seinästä yksi. Kolmelle muulle tarvittiin vielä väri. Neutraalin yleisilmeen ylläpitämiseksi oli heti selvää, että väri tulisi olemaan valkoinen tai ainakin hyvin vaalea. Koska asumme ensimmäisessä kerroksessa ja asuntomme pohjaratkaisu on vähintään... noh... kummallinen, niin asuntomme on aika hämärä ihan mihin aikaan päivästä hyvänsä. Tästä syystä perinteinen maalarinvalkoinen ei ollut enää vaihtoehto. Katselimme ja vertailimme. Lopulta päädyimme valitsemaan seinien väriksi Tikkurilan värikartan V503, joka on nimeltään Talvi. Sävy on kirkkaampi, ehkä jopa hieman sinertävä ja hyvin lähellä molempien huoneiden tapeteissa olevien valkoisten kuvioiden sävyä. 

Nyt olisi maalit ja tapetit (ja itseasiassa makuuhuonekin jo valmiina, mutta siitä enemmän sitten myöhemmin...). Kotona värisävyjä katsellessani ja vertaillessani pistin mielessäni samalla uusiksi jo lähes kaikki kalusteet ja tekstiilitkin. Tällä hetkellä olen valintaamme hyvin tyytyväinen, mutta katsotaan mitä olen mieltä remontin valmistuttua. Ai niin, ja vielä pitäisi toki päättää värit ja kuviot sekä keittiöön että olohuoneeseen. Laminaattiakin voisi harkita tuon vaalean, hieman kellertävän sävyisen muovimaton tilalle.