Toivoisin, että lapseni oppisi tuntemaan meidän molempien sisarukset, sekä isovanhemmistaan ne, jotka ovat vielä täällä. Lapsen sukupuolella ei ole väliä, kunhan olisi terve. Toivoisin, että aikanaan lapseni olisi yhtä läheinen serkkunsa kanssa, kuin mitä ex-aviomieheni on omansa kanssa. Siinä on hyvä esimerkki.
Meillä on viime aikoina puhuttu paljon lapsista, vauvoista tarkalleen ottaen. Helmikuun alussa olleen reumakontrollin yhteydessä keskustelin lisääntymistoiveista myös lääkärin kanssa. Ihan vielä ei kannata, koska sairauden aktivoitumisesta viime syksynä on vielä niin vähän aikaa. Mutta ensi syksynä se saataisi jo olla mahdollista. Kesällä otetaan vielä isommat labrat ja tarkistetaan kaikki vasta-ainetasot, paastosokeri ja niin edelleen. Tulosten perusteella suunnitellaan mahdollisen raskauden aikainen lääkitys ja sen jälkeen ei pitäisi enää olla esteitä ehkäisyn lopettamiselle.
Dinosauruksella lapsia on ennestään jo kolme, joista nuorinkin on jo kymmenen vanha. Ilmoitin Dinosaurukselle paljon ennen parisuhteen alkua, että haluan lapsia. Yllätyksenä vauvahaaveet eivät siis ole tulleet. Dinosauruksen lapset täytyy kuitenkin huomioida tässä projektissa, jotta he kokevat olevansa osa meidänkin perhettä edelleen. Miten se tehdään? Sitä vielä mietitään.
Erilaisten sairauksien kirjo asettaa kuitenkin omat haasteensa vauvahaaveille. Lääkäri toivoo että tämän hetkisestä lääkityksestä saataisiin osa lopetettua ja loputkin laskettua noin puoleen. Raskauskomplikaatioiden riski on hieman normaalia suurempi, mutta mitä olen muilta sairastuneilta kuullut, pääosan raskaus on kuitenkin sujunut ihan hyvin. Ehkä meilläkin, jos vain pääsemme sinne asti. Endometrioosi ei varsinaisesti helpota raskaaksi tuloa yhtään.
Ehkä ensi syksynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti