Uusi koti

Tammikuun puolivälissä olleen muuton jäljiltä meidän uusi koti alkaa näyttää pikkuhiljaa kodilta. Tilaa tuli kerta heitolla lisää melkein kahdenkymmenen neliön ja yhden huoneen verran. Pari laatikollista epämääräistä tilpehööriä etsiskelee vielä paikkaansa, mutta muuten ollaan saatu kaikki purettua. Vähän yhtä sun toista pitää hankkia, kuten esimerkiksi olohuoneeseen ja eteiseen uudet matot, aikaisempien osoittauduttua reippaasti liian pieniksi. 

Muuton myötä saatiin Dinosauruksen tytöillekin oma huone.

Pääosa tauluistakin alkaa pikkuhiljaa olla paikoillaan. Muutaman kanssa arvomme vielä, mihin ne tulevat vai tulevatko mihinkään. Edellisessä asunnossa neljän hengen ruokapöytänä toimineeseen keittiönpöytään mahtui täällä mukavasti jatkopala, joten nyt meillä on kuuden hengen ruokapöytä. Se tuntuu vähän koomiselta, kun ei meitä nyt kuitenkaan täällä säännöllisesti asu kuin kaksi aikuista. Onpahan sitten tilaa aina kun lapset tulevat, tai jos meille muuten tulee vieraita. 

Taajama-alueelle muutossa on se hyvä puoli, että kaupat ovat nykyään lähempänä. Ei niin, että kolme kilometriä olisi matkallisesti kovin pitkä, mutta voin vannoa että kunnon syysmyrskyssä se tuntuu loputtoman pitkältä. Ainoa miinus on se, että katuvalot eivät edelleenkään ole päällä öisin. Tällä kertaa pimeässä joutuu onneksi kävelemään vain vajaan kilometrin. Lienee siis sanomattakin selvää, että tämä ”maalla” asuminen on vaatinut hieman sopeutumista. 

Muuton myötä hankimme Dinosauruksen kanssa salikortit lähellä olevalle kuntosalille. Sali on pieni, rauhallinen ja mukava. Ongelmana on vain laitteiden painojen keveys. Missä ihan oikeasti ylätaljassa painot loppuu 20 kg? Salitreenin aloitusta on seurannut ruokavalion terveellistäminen muutenkin. Jos aiomme ensi kesänä Haltille, niin kunnon täytyy kohentua huomattavasti nykyisestä. Muuten joudumme luovuttamaan jo ennen puolta väliä ja sekös vasta noloa olisi.