Joulua odotellessa

Joulusiivous, kaupassa käynnit, laatikot, joululahjat, sukuloinnit… To do –lista on pitkä ja vannoutuneena listaihmisenä niitä tulee olemaan useampi. Joulukuu alkoi ja stressi on sen mukainen. Viime vuonna vietimme joulun isäni luona Helsingissä, tänä vuonna olemme Pohjanmaalla Dinosauruksen lapsien kanssa. Sanoinko jo, että minua stressaa? En ole koskaan viettänyt joulua ”lasten kanssa”. Alle kolmevuotiasta siskonpoikaani ei lasketa. 

Mitä lapset sitten ovat tottuneet syömään jouluna? Entä mistä he pitävät? Lapsilta kysyttäessä vastaus on lakoninen ”ihan sama”, eli juuri se mitä teini-ikäiseltä nyt voi odottaa. Dinosauruksen vastaus lasten ruokailutottumuksiin on jotakuinkin ”ne on ihan kaikkiruokasia ja syö oikeestaan kaikkea”, joka ei sitten pidä paikkaansa, ei sinne päinkään. Jotain lasten lempi- ja inhokkiruuista olen oppinut kantapään kautta viimeisen vuoden aikana, mutta riittääkö se aikaan saamaan kaikille mukavan joulun?

… Tai sitten vain ilmoitan, että jos kysyttäessä vastaus on tasoa ”ihan sama”, niin joulupöydässä on sitten turha kitistä…

Minä olen tottunut tekemään mm. laatikot itse. Ensi viikonloppuna. Ensi viikonloppuna on tiedossa myös joulusiivous. Vähän aikaisessa, mutta myöhemminkään ei enää ehdi. Nämä sillä varauksella, että käteni ovat jotakuinkin kivuttomat ja toimintakykyiset. Tällä hetkellä pelkkä pyykkien ripustaminen sai kyyneleet valumaan, joten ei ainakaan tänään. By the way, perustin blogin sairauksieni ympärille, joten kiinnostuneet voivat käydä kurkkaamassa aiheesta täältä.

Entäs sitten ne joululahjat? Tai sukuloinnit? Pohjanmaalla ollessa käymme luonnollisesti läpi Pohjalaisen sukukavalkaadin. Ennen joulua olevat viikonloput loppuivat jo kesken. Ei auta kuin raivata aikaa viikoilta. Tai siirtää jotain uudelle vuodelle. Onhan sekin ihan hyvä ajankohta sukuloinnille, vai mitä?

… Tai jos vain ilmoitan, että nyt riittää…

Onko siis pakko, jos aikataulu on kiireinen jo muutenkin? Mikä kaikki sitten lopulta on välttämätöntä? Miten olisi stressitön joulu? Entä mikä tekee joulun? Minä en ole koskaan ollut mikään järin suuri jouluihminen. En ymmärrä kaiken kirjavissa väreissä vilkkuvia jouluvaloja, en kaipaa seinälle ripustettavia tonttuja. Meillä on kotona kolme joulukoristetta. Minun kotoani tullut joulupukkikynttilä, joka on ainakin yhtä vanha kuin minä ja se on aina ollut jouluna esillä. Siitä, kynttilöistä, hyvästä ruuasta ja minulle tärkeistä ihmisistä lähellä syntyy minun joulu. Meillä on Dinosauruksen lapsena äidiltään saama kynttiläastia (sellainen talo, jonka sisään laitetaan tuikku), jonka esillä olemisella on Dinolle merkitystä. Sitten meillä on Dinon lasten tekemä joulukoriste. Ne, kynttilät, hyvä ruoka ja rakkaat ihmiset tekevät joulun Dinosaurukselle. Joka ei muuten hänkään ole mikään jouluihminen. 
Meidän joulun tekevät siis rauha, kynttilät, tärkeät ja rakkaat ihmiset, sekä ne kolme tärkeintä joulukoristetta. Me emme tarvitse paljon. Mutta entä ne lapset? Mikä tekee joulun lapsille?

… Pitäisikö kuitenkin harkita joulukuusta? Kissataloudessa?...