Tarkkaavuuden ja ylivilkkauden häiriö

Jatkuva tavaroiden ja asioiden unohtaminen. Vaikeus kuunnella toisen puhetta. Paljon keskittymistä vaativien tehtävien välttely. Jatkuva puheripuli. Levottomuus. Kykenemättömyys odottaa omaa vuoroaan. Toisten keskeyttäminen ja päälle puhuminen. 

Kuva: Googlen ihmeellinen maailma

Perheemme uusi/vanha tulokas. Dinosaurus sai, vihdoin ja viimein, kammettua itsensä oireineen lääkäriin helmikuun lopussa. Lääkärikäyntiä seurasi tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö diagnoosi, sekä lähete psykiatrian polille. Polilla selvitetään mahdollisen lääkehoidon sekä terapian tarvetta. Dinosauruksen lähipiirissä diagnoosi tuli tuskin kenellekään yllätyksenä. Kotona asioiden selvittely on saanut kaikki huomaamaan, kuinka laajasta ja monialaisesta asiasta tässä lopulta on kyse. 

ADHD on antanut selityksen monille asioille. Muun muassa sille impulsiivisuudelle, joka samaa aikaa naurattaa ja hieman ehkä pelottaakin. Dinosaurus on lähtenyt Ikeaan hakemaan yöpöytiä ja tullut takaisin sohvan kanssa. Hän on ostanut auton näkemättä sitä ensin (ja tietämättä siitä juuri muuta, kuin merkin). Missä vaiheessa meillä eletään yli varojen? Saan silti olla onnellinen, sillä aggressiivinen tai väkivaltainen Dinosaurus ei kuitenkaan ole. Temperamenttinen kyllä, mutta tämän katson enemmän johtuvan pohjalaisuudesta, kuin niinkään ADHD:sta. Sen sijaan neurologisesta häiriöstään johtuen Dinosaurus on huono odottamaan omaa vuoroaan yhtään missään. Kun tähän lisätään pohjalainen temperamentti, niin meillä kirotaan päivittäin liikennevaloissa, kaupan kassajonossa ja kaikkialla, missä vuoroaan nyt joutuu odottamaan. 

Dinosaurus on sosiaalinen, erittäin sosiaalinen. Itseasiassa Dinosaurus puhuu lähes tauotta ja jos mahdollista, työstään. Meillä käydään päivittäin läpi koodaamisen perusteet, milloin minkäkin näköisen nosturin rakenne ja työkavereiden kuulumiset. Kuulostaa ehkä mukavalta, kun on kerrankin mies joka puhuu. Todellisuus on kuitenkin aika yksipuolinen, sillä etenkin huonoina päivinä Dinosaurus ei juuri jaksa keskittyä kuuntelemaan muiden kuulumisia. Saattaa siis olla, että viikossa on käyty läpi kymmenen kertaa samat asiat, mutta puolisona et kuitenkaan ole saanut kerrottua sinulle tärkeitä asioita. Jakaminen, se on parisuhteen haaste, kun puolisona on ADHD. 

Tiedätkö sen tunteen, kun tuntuu että toinen on jatkuvasti menossa? Minäkin tiedän. Tai ehkä pikemminkin sanoisin, että Dinosaurus häseltää kokoajan jotain. Milloin korjataan tietokonetta, milloin täytetään astianpesukonetta ja autetaan lasta läksyissä. Jos mahdollista, niin kaikkia touhotetaan mieluusti yhtä aikaa, saamatta mitään valmiiksi asti. Meillä on keskikokoisessa kerrostalokolmiossa tehty pintaremonttia kohta vuosi, kun inspiraatio loppuu aina välillä kesken (ja koska minä en osaa tai jaksa viedä kaikkia puolisoni aloittamia projekteja loppuun asti). Huolimatta ylivilkkaudesta, ADHD:lle on tyypillistä aloittamisen vaikeus ja sellainen, ehkä ulkopuolisista helposti laiskuudelta vaikuttava aikaansaamattomuus. 

Neurologisesti normaalin ihmisen aivot suodattavat suuren määrän ärsykkeitä päivän aikana niin, että ne eivät häiritse meidän tekemisiämme ja olemistamme. Minä voin keskittyä tämän tekstin kirjoittamiseen siitäkin huolimatta, että ikkunan takana puussa hyppii kasa talitinttejä ja kissa vaanii niitä sohvan reunalla. ADHD elää hyvin ärsykerikkaassa maailmassa, jossa (etenkin huonoina päivinä) pienetkin ärsykkeet, kuten nyt vaikkapa ne puussa pomppivat tintit, voivat viedä keskittymisen lähes kokonaan. ADHD saattaa kesken syväluotaavan parisuhdekeskustelun todeta, että takana puussa juoksee orava, tai että huomenna voisi tehdä ruuaksi kalapuikkoja. Ei siksi, että hän ei olisi keskittynyt kuuntelemaan mitä sinä sanot, vaan siksi että se vain tupsahti mieleen juuri nyt. 

Ärsykkeet haittaavat etenkin työelämässä ja se ajoi lopulta myös Dinosauruksen lääkäriin. Aiempi työnkuva on ylennysten myötä muuttunut teoreettisemmaksi ja vaatii enemmän paikallaan istumista, keskittymistä yhteen asiaan, sekä palavereja. Palavereissa Dinosaurus ei jaksa keskittyä, eikä yleensä muista jälkikäteen mitä siellä on puhuttu. Hän puhuu päälle ja vaatii äänekkäästi asioiden nopeampaa käsittelyä, jotta tilanteesta pääsisi joskus pois. Jos hänet keskeytetään esimerkiksi kesken työntekijöiden tuntilappujen täyttämisen, jäävät tuntilaput siihen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun palkanlaskija on soitellut vielä illalla perään, kun työntekijöiden palkat uhkaa jäädä laskematta siksi, että tuntilappuja ei ole tarkistettu. Kotona ja töissä olevien haasteiden vuoksi on luojan lykky, että Dinosaurus saa vihdoin apua. 

Kahden vuoden aikana, valittaessani milloin mitäkin ystävilleni, minulta on usein kysytty, miten minä jaksan tuollaista? ADHD asettaa paljon haasteita lähipiirille. Siitä huolimatta arki ja tietenkin Dinosaurus on paljon muutakin, kuin ADHD. Dinosaurus on, temperamentistaan huolimatta, pohjattoman kiltti ja avulias. Hän on empaattinen ja aina ensimmäinen vapaaehtoinen, kun joku tarvitsee apua. Minulle tärkeintä on se, että tietoisesti Dinosaurus ei yritä loukata tai satuttaa, vaikka niin välillä huolimattomuutta käykin. Dinosauruksen ongelmanratkaisukyky on (varmaan ADHD:sta johtuen) ihan omaa luokkaansa. Koska hän unohtelee helposti asioita (ja usein esimerkiksi avaimia kotiin jne.), on hän oppinut yhden jos toisenkin konstin, jolla paikata unohtuneet asiat ja tavarat. Meillä on mm. menty ikkunasta sisään mökille niin, että ikkuna irrotettiin karmeineen päivineen, kun avaimet olivat sisällä. 

Osin varmasti ylivilkkaudesta ja impulsiivisuudesta johtuen meillä ei ole tylsiä päivä. Aina on jotain tekeillä tai johonkin ollaan menossa. Ykskaks tulleet päähänpistot värittävät arkea ja pitävät sen vähintäänkin mielenkiintoisena. Dinosaurus on myös loputtoman rehellinen ja jokseenkin kyvytön valehtelemaan. Tämä aiheuttaa haasteita lähinnä silloin, kun hän tietää jotain mitä muiden ei vielä tarvitse tietää. Näin esimerkiksi siskoni raskaus, josta kerrottiin ihan ensimmäisenä meille ja vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen muille. Dinosaurus ei onneksi möläyttänyt asiaa kellekään liian aikaisin, mutta lähellä se oli useamman kerran.

Näin vauvahaaveiden keskellä tässä ADHD:ssa minua eniten mietityttää sen periytyvyys. Sillä vaikka ADHD:ta sairastavat ihmiset ovat usein loistavia persoonia, on arki ADHD-lapsen kanssa epäilemättä haastavaa ja kuormittavaa. Viimeisimpien tutkimusten mukaan ADHD-alttiuden periytyvyys on samaa luokkaa pituuden kanssa. Tästä kielii se, että Dinosauruksen kolmesta lapsesta kahdella vanhemmalla epäillään vahvasti ADD:tä, joka on siis samanlainen kuin ADHD, mutta tytöt eivät ole ylivilkkaita. Pärjäisinkö äitinä taloudessa, jossa lapsella ja hänen isällään olisi ADHD?

Kevät kuulumisia

”Mä muutan teille”

Alkuvuosi on ollut kiireistä aikaa. Tammikuun alussa Dinosauruksen vanhin tytär pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa silloisella asuinpaikkakunnallaan ja muutti meille. Siitä saakka meillä on opeteltu elämään uusperheessä, jossa tätä nykyä asuu myös alaikäinen huollettava. Minua teinin muutto hieman stressasi. Jännitin sitä, miten saan luotua yhteyden kovia kokeneeseen teiniin. Lopulta aristin myös sitä, että minulla ei ole omia lapsia. Miten sopeutuisin lapsiperheen arkeen? Osittain pelkoon vaikutti myös se, että meille markkinoitiin kuvaa hankalasta teinistä, jonka kanssa kukaan ei pärjää ja joka kannattaisi ennemmin sijoittaa laitokseen kuin isälleen. Me halusimme kuitenkin vielä yrittää, sillä pidämme laitosta todella äärimmäisenä ratkaisuna. 

Tammikuun alussa, joululomien jälkeen, meille muutti sosiaalinen, omatoiminen ja reipas nuori. Omat pelkoni osoittautuivat aiheettomiksi ja saimme Teinin kanssa nopeasti luotua suhteen, jossa yhteisymmärryksessä kaikesta voi puhua. Meillä jutellaan niin kuukautisista kuin poikaystävistä ja siitä, miltä tuntuu asua meidän kanssa. Teini on selkeästi kaivannut arkea ja ympäristöä, jossa asioista voidaan puhua ja jossa häneen luotetaan. Me emme vielä tänäkään päivänä ymmärrä, missä vaiheessa kukaan on saanut käsityksen siitä, ettei lapsen kanssa pärjää. 

Dinosauruksella on muutama ominaisuus, jotka oikein kanavoituna ovat hyviä ja tuotteliaita, mutta korostuessaan harvinaisen hankalia ja kuormittavia. Dinosaurus on ylivilkas ja hänen on vaikea keskittyä. Alkuvuoden stressi johti oireiden pahenemiseen, jolloin arjesta ja työstä tuli todella haasteellisia. Tavarat katoilivat yhtenään, aikataulut unohtuivat, sovituista asioita kiinni pitäminen oli lähes mahdotonta. Pinna paloi herkästi, kun Dinosaurus tuskastui niin omaan levottomuuteensa, kuin siihen että asiat eivät edenneet hänen toivomallaan tahdilla. Lopulta ei ollut enää muuta vaihtoehtoa, kuin varata aika lääkärille. ADHD. Se ei tullut yllätyksenä, vaan lähinnä helpotuksena. Olihan tätä epäilty jo kahden vuoden ajan ja nyt siihen vihdoin saataisiin apua. 

Osittain hoitamaton ADHD ja osin ihan muut seikat parisuhteessa ajoivat meidät tammikuussa pariterapiaan. Löysimme kertaheitolla aivan loistavan terapeutin, jonka kanssa on helppo käydä läpi kipeitäkin asioita. Terapia on tuonut jo nyt, muutamassa kuukaudessa, toivottua apua parisuhteeseen ja auttanut käsittelemään mm. Dinosauruksen ADHD:n mukanaan tuomia haasteita. Etenkin niitä haasteita, joiden kanssa on vain pakko opetella elämään. 

Pikkuhiljaa talven mittaan arki asettui omiin uomiinsa ja ylimääräinen stressikin helpotti. Olen tehnyt hurjasti töitä, mikä on kostautunut limapussintulehduksena vasemmassa olkapäässä ja lonkassa. Töiden ja kaiken muun ohella hääsuunnittelu on ollut taka-alalla, mutta nyt sitäkin ollaan herättelemässä pikkuhiljaa. Pakkokin, muutenhan tässä tulee herranjestas kiire! Alkukevään aikana olen ehtinyt sovittamaan pukuja ja katsastamaan vielä yhden juhlapaikan. Näistä lisää myöhemmin. 

Myös toiveet perheenlisäyksestä ovat menneet eteenpäin. Ehkäisy lopetettiin toukokuussa 2016 ja sen jälkeen olemme yrittäneet. Ja yrittäneet. Ja yrittäneet, tuloksetta. Kun yritystä alkaa vihdoin olla takana se maaginen vuosi, olemme saaneet ajan lääkärille. Huhtikuun alussa olevalle lääkäriajalle on ladattu suuret odotukset. En odota ihmettä, mutta sitä, että tutkimukset aloitettaisiin ja pääsisimme eteenpäin tässä asiassa. Ja ehkä jonain päivänä synnäriltä kotiin oman pienen ihmeemme kanssa. 

Jännityksellä odotamme, mitä loppuvuosi tuo tullessaan.

Omanlainen vihkisormus

Kultaa vai hopeaa? Timantteja vai zirkoneja? Ehkäpä jotain erikoisempia kiviä? Rivisormus vai jotain näyttävämpää? Entäpä sormuksen käytännöllisyys? Käyttäisinkö vihkimisen jälkeen yhtä vai kahta sormusta? 
Juuri sitä oikeaa sormusta etsiessä joutuu pohtimaan paljon sellaistakin, mitä ei heti alkuun olisi tullut edes ajatelleeksi. Vihkisormuksen on tarkoitus kestää läpi elämän, joten pidän tärkeänä sormuksen ajattomuutta ja kestävyyttä. Kovasti krumeluurinen saattaa olla nätti nyt, mutta onko se käytännöllinen ja kiva vielä 20 vuoden kuluttuakin? Ja entäpä materiaali sitten? Sen olisi hyvä olla jotain, mikä varmasti kestää. 

Kullalle allergisena perinteiset, kultapohjaiset korumateriaalit kuten kelta-, valko- ja punakulta ovat poissuljettuja vaihtoehtoja. Hopea taas on materiaalina kaunis, mutta kovin pehmeä ja helposti naarmuuntuva.  Edellisen kerran naimisiin mennessäni kihlasormukseni oli hopeinen ja se naarmuuntui ja kolhiintui todella kurjan näköiseksi vajaassa kahdessa vuodessa. Geologia ammattina on sellainen, että joudun käsittelemään erilaisia materiaaleja ja pyörittelemään niitä käsissä. Sormuksen on kestettävä käyttöä. Nykyinen kihlasormukseni on kivetön, kapea (noin 3 mm leveä) titaanisormus. Pidän titaanin väristä, kestävyydestä, sekä keveydestä. Vihkisormukseni materiaaliksi valikoitui siis titaani hyvin nopeasti. 

Kihlasormukseni on
tämän tyylinen

Titaanisormuksia myydään nykyään jo lähes jokaisessa koruliikkeessä. Mallisto on kuitenkin aina hyvin samankaltainen. Saadakseni varmasti juuri minun näköiseni sormuksen, olen päättänyt teettää sen. Saimme Dinosauruksen kanssa Siskoltani joululahjaksi liput Helsinkiin Mennään Naimisiin –messuille, jotka pidettiin 14.-15.1. Lähdimme messuille tarkoituksena päästä juttelemaan koruseppien kanssa ja ehkäpä löytää seppä myös meidän sormuksille. 

Satuimme jo heti messupäivän alkuun korumuotoilustudio Aito Helsingin pisteelle. Heillä oli näytteillä toinen toistaan upeampia sormuksia erilaisista materiaaleista valmistettuna. Esillä olevat titaanisormukset olivat vähintäänkin upeita. Kanssamme jutelleet sepät vaikuttivat mukavilta ja todella asiantuntevilta. Päädyimme nopeasti siihen lopputulokseen, että kun sormusten teettämisen aika tulee, olemme ensimmäisenä yhteydessä Aito Helsingin seppiin. 

Entäpä sitten ne kivet? Kuten varmasti moni muukin morsian, myös minä haluan sormukseeni timantteja. Kovin isoja kiviä en kuitenkaan halua. Lisäksi kivet täytyy istuttaa sormukseen niin, että ne eivät pääse kovin helposti tippumaan/kolhiintumaan. Timanttien lisäksi tahtoisin sormukseen jotain värillisiä kiviä, mieluusti punertavia. Punainen on kuulunut lempiväreihini ihan lapsesta saakka, joten uskallan ennustaa pitäväni punaisesta värinä vielä vuosienkin päästä. Vaihtoehtoja olisi ainakin punainen granaatti tai sitten violetti ametisti. Ametistin väri on kuitenkin yleensä hailakampi ja pieni kivi näyttää sen vuoksi herkästi todella haalealta. Granaatin väri on syvempi ja sitä kautta se on väriltään näyttävämpi. 

Entäpä se malli? Minulla ei ole mitään todella tarkkaa visiota siitä, millaisen sormuksen haluaisin. Onneksi teettämiseenkin on vielä aikaa! Olen aina pitänyt rivisormuksista, joissa joka toinen kivi on väritön ja muut värillisiä. Jotain sen tyylistä olin ajatellut vihkisormukseksikin. Messuilla kuitenkin pällistelin myös muunlaisia sormuksia ja muutama malli oli ylitse muiden. 

Kultajousi.fi

Jos myös vihkisormus on kapeahko, voisin käyttää kahta sormusta vihkimisen jälkeen. En kuitenkaan ole luonteeltani mikään järin suuri koruihminen ja hieman vierastan ajatusta kahdesta sormuksesta. Sen sijaan vihkisormuksellahan voisi luoda illuusion kahdesta sormuksesta, jolloin vihkisormus voisi olla jotain tämän tyylistä:

Kultajousi.fi

Sormuksen teettämiseen on hyvä varata aikaa vähintään puolivuotta, mikäli haluaa sormukseensa muitakin kiviä kuin värittömiä timantteja. Ajattelin ottaa Aito Helsingin seppiin yhteyttä ensi syksynä ja varata ajan suunnittelulle ennen joulua. Ehtivätpähän sitten kivet ja korut ajoissa. Sitä ennen täytyy kuitenkin päättää sormuksen malli. 

Myös Dinosaurus haaveilee titaanisesta vihkisormuksesta. Sormus joko ostetaan tai teetetään sen mukaan, millaisen hän haluaa. Tällä hetkellä Dinosaurus on ihastunut Malmin korupajan Volcano-sormukseen, jota olemme menossa katsomaan vielä myöhemmin tänä vuonna. 

Titaaninen Volcano-sormus

Makuuhuone

Jottei blogista tulisi ihan pelkästään hääblogi, niin nyt on luvassa hieman asiaa jo aiemmin mainitusta pintaremontista. Makuuhuone on ollut valmis jo jonkin aikaa, noin niin kuin tapetoinnin ja maalauksen puolesta (mitä nyt vähän hienosäätöä on vielä...). Huoneen sisustus sen sijaan on edelleen vähän vaiheessa, lähinnä kai siksi etten oikein osaa päättää. Sisustuslehtiä, blogeja ja nettisivuja on sen sijaan tullut selailtua läpi vaikka kuinka ja paljon. Pinterestiä nyt unohtamatta. 

Mutta mitä siis kuuluu makuuhuoneellemme? Makuuhuone tapetoitiin Jubileumin harmaalla Espri-tapetilla, jossa on mustasta, valkoisesta ja kullasta koostuva, isohko ja yksinkertainen kukkakuvio. Dinosaurus ei varsinaisesti hyppinyt riemusta marssiessani tapettikaupasta kotiin kukkatapetin kanssa, mutta laitettuaan sen seinälle myönsi kyllä tapetin näyttävän hienolta. Tapetti laitettiin sängynpäädyn puolelle huonetta ja muu huone maalattiin Tikkurilan Talven valkoisella. Pelkästään jo maalaaminen piristi huoneen ilmettä valtavasti ja aiemmin harmaasta yleisilmeestä päästiin kertaheitolla. Uusi maali heijastaa paremmin valoa, jonka vuoksi koko huone tuntui valoisammalta siitä huolimatta, ettei huoneeseen juurikaan paista aurinko koko päivänä. Tapetoinnin jälki on vielä viimeistelemättä, sillä tällä hetkellä arjessamme tapahtuu kaiken huomiomme vaativia muutoksia (näistä lisää myöhemmin).

Makuuhuoneen tapetti

Valkoisen maalin sävy on suunnilleen sama, kuin luonnon valossa tapetin valkoisten kukkien sävy, joten se sopii loistavasti tapetin kanssa. Sen sijaan huoneessa aiemmin olleet, harmaan vihreät verhot eivät sopineet tapetin ja seinän sävyihin enää lainkaan. Verhot olivat myös vanhat ja jokseenkin kissan repimät, joten niiden vaihtaminen alkoi olla ajankohtaista muutenkin. Uusien verhojen etsiminen osoittautui projektiksi. Halusimme luonnonläheiset, valkoista, harmaata ja vihreää sisältävät verhot. Oletin tehtävän olevan yksinkertainen, vaan eipä ollut. Kävin läpi niin Finlaysonin, Ikean kuin monien muidenkin tekstiilejä myyvien liikkeiden nettikauppojen valikoiman. Ei mitään sellaista, jonka olisin kelpuuttanut. 

Aloin olla jo hieman epätoivoinen verhojen suhteen ja harkitsin Ikeasta löytyviä valkoisia verhoja. Vastaavia, kuin mitä meillä on olohuoneessa. Ja sitten ihan vahingossa, yhden kauppareissun yhteydessä kun uteliaisuuttani kurkistin Prisman verhovalikoimaa, ne löytyivät! Vallilan ihanat, kesäisen vihreät Luontopolku-verhot. Olin mielestäni selaillut läpi kaikki Vallilankin verhot, mutta jostain syystä kyseiset verhot eivät olleet jääneet mieleen. Ehkä niistä sai parhaan käsityksen vasta, kun verhot näki kokonaisuudessaan ja niitä pääsi hypistelemään. 

Vallilan ihana Luontopolku-verho

Joka tapauksessa verhot olivat kuin tehdyt meidän makuuhuoneeseemme. Aikaisempiin, vihertävän harmaisiin verhoihin verrattuna ne myös päästävät paremmin valoa läpi, joka edelleen auttaa siihen, ettei huone näytä niin kovin synkältä koko ajan. Muutoin makuuhuoneemme sisustus on aika vaatimaton. Huoneesta löytyy luonnollisesti sänky. Sängyn mukana tuli pääty, jonka tilalle olemme suunnitelleet tekevämme kuormalavoista uuden. Sängyn lisäksi makuuhuoneesta löytyy Ikeasta ostettu tummanruskea laatikosto, joka on tehty 2x4 Kallax-ruudukosta, johon olemme ostaneet pari ovea ja kaksi laatikostoa, sekä alemmalle riville korit. Viritelmä ei ole se kaikkein näyttävin, mutta on tuonut hurjasti lisää säilytystilaa. Ainoa ehdoton kammotus huoneessamme on kuitenkin ikivanha ja revitty, mutta kissalle ah niin rakas raapimateline. Siitä ei sovi luopua ainakaan ennen, kuin tilalle on hankittu uusi. 

Tämän tyylinen sängynpääty. Kuva: Pinterest

Makuuhuoneeseen hankittu Ikeavalaisin.

Laatikosto

Sängyn päädyn lisäksi makuuhuoneesta puuttuu vielä muuhun värimaailmaan sopiva päiväpeitto, sekä taulut. Kovina Lappi-faneina haaveilemme mustavalkotaulun teettämisestä jostain Lapin vaellukselta otetusta kuvasta. Tämän lisäksi ajattelin kehystää Dinosauruksen Egyptin matkaltaan tuoman kuvan. Kuva on jäljitelmä egyptiläisen faaraon hautakammion kattomaalauksesta (Dinosaurus ei enää kuollakseenkaan muistanut, kenen faaraon hautakammiosta mahtoi olla kyse...). Kunhan nämä kaikki saadaan tehtyä ja laitettua paikoilleen, niin sitten huone on vihdoin ja viimein valmis.  

Seuraavaksi pintaremontin kohteena on Dinosauruksen tyttöjen huone...

Joupin Vanha Tupa

Kuten sanottua, kävimme töllistelemässä Joupin Vanhaa Tupaa pari viikkoa takaperin. Nettisivuilta ja facebookista löytyneet kuvat eivät valehdelleet. Paikka oli aivan ihana, juuri sellainen mitä olemme hääjuhlapaikaksi toivoneet. Paikka oli sympaattinen, vanha pohjalaiskartano ulkorakennuksineen. Talon ja piharakennusten keskelle jää ihanan suojaisa sisäpiha. Näin mielessäni iloisesti remuavan hääjuhlaväen tanssahtelemassa pitkin pihaa. Edellyttäen tietysti, että on hyvä ilma...

Lähde: Joupin Vanhan Tuvan www-sivut

Niin, se sää. Siihen kun ei voi itse vaikuttaa. Hyvällä ilmalla paikka on aivan ihanteellinen. Vihkiminen voitaisiin järjestää tallissa, jossa on äänentoistovälineet musiikin soittamista varten. Myöhemmin illalla halukkaat voivat käyttää tallia tanssipaikkana. Ulkorakennuksiin saataisiin iltaa varten pöytiä sekä juomille, että naposteltaville. Itse tupaa voisimme käyttää vihkimisen jälkeen ruokailuun. Illan aikana ainakin osa vieraista varmasti löytää tiensä saunalle, sekä paljuun löllöttelemään. 

 

Vanha Talli ja rakennusten keskelle jäävä sisäpiha.

Talli sisältä.

Vaan entä sitten, jos sää on todella kehno? Varsinaiseen tupaan mahtuu noin 50 henkeä meiningillä ”kyllä sopu sijaa antaa”(tuleeko siis liian ahdasta?). Huonollakin säällä tallissa vihkiminen toki onnistuu ja piharakennukset saunoineen ovat tietenkin käytettävissä. Itse piha jää kuitenkin tuolloin vähemmälle käytölle. Ja miten onnistuu illalla esimerkiksi juomien haku piharakennuksesta juhlatamineissa ja korkokengissä märän nurmikon läpi? Pitäisikö varmuuden vuoksi vuokrata teltta, jotta pihakin saadaan käyttöön säästä riippumatta?

Tupa

Piharakennuksia

Sään lisäksi minua ainakin mietityttää sijainti. Joupin Vanha Tupa sijaitsee aivan omakotitaloalueen vieressä niin, että lähimpien talojen tontit rajautuvat tuvan tonttiin. Useamman kymmenen hengen hääjuhlasta aiheutuu väkisinkin meteliä naapurustoon, etenkin jos hyvän sään sattuessa vieraat oleskelevat pääasiassa pihalla. Kestävätkö naapurit tämän? Hiljaisuus on ilmoitettu alkavaksi klo 24, mutta siihen saakka meteliä voi kantautua. Toisesta suuntaa tontti rajautuu vilkkaasti liikennöityyn tiehen. Tien ja tuvan välissä on toki piharakennuksia, sekä maavalli, eikä liikenteen äänet kantautuneet pihalle ainakaan maanantaina keskellä päivää. Ei ainakaan niin paljon, että olisin kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Silti mahdollinen liikenteen melu hieman arveluttaa. En välttämättä halua tulla vihityksi liikenteen melun keskellä. 

Muutamista arveluttavista asioista huolimatta Vanha Tupa on tällä hetkellä vaihtoehdoista kiistatta paras. Jos taas pidämme häät Helsingissä, joudumme maksamaan juhlapaikasta enemmän ja todennäköisesti tinkimään mm. saunasta. Pitkänmatkalaisia ajatellen Joupin Vanhan Tuvan sijainti on loistava, kun taksimatkaa hotellilta juhlapaikalle kertyy vain muutaman kilometrin verran. Helsingissä tilanne voi äkkiä olla toinen. Olemme katselleet Etelä-Pohjanmaan alueelta muitakin juhlapaikkoja, mutta näihin matkaa esimerkiksi Seinäjoen keskustasta kertyy äkkiä kymmeniä kilometrejä. 

Vanhalla Tuvalla oleva sauna, josta
emme haluaisi tinkiä.

Pyrimme vuokraamaan juhlapaikan heti alkuvuodesta, mielellään tammikuun aikana. Todennäköisesti päädymme Joupin Vanhaan Tupaan. Mutta entä sitten se päivä? 18.8.18 on Vanhalla Tuvalla jo varattu. Olisiko se sitten viikkoa myöhemmin, 25.8.18? Meneekö syyskuun alku liian myöhäiseksi? Me olemme Dinosauruksen kanssa tavanneet syyskuun alussa, joten siinä mielessä syyskuun alku olisi ajankohtana aivan ihana. Ihan tismalleen samaa päivää emme saa, sillä vuonna 2018 kolmas syyskuuta osuu maanantaille. 1.9.18 olisi kuitenkin hyvin lähellä...

Juhlapaikka

Toimiessani kaasona Siskoni ja Piltin häissä, keskustelimme samalla Dinosauruksen kanssa siitä, millaiset häät ehkä joskus tahtoisimme. Mielissämme siinsi ajatus pienistä ja intiimeistä mökkihäistä paikassa, jossa olisi sauna, ehkäpä palju ja tietenkin se mökki. Mökki mielellään sellainen, että sinne mahtuisi kaikki halukkaat yöpymään. Sijanniksi Dinosaurus toivoi Etelä-Pohjanmaata, omaa kotiseutuaan. Koska asumme Uudellamaalla lähellä minun sukulaisiani, mielestäni Dinosauruksen toive on ihan kohtuullinen. 

Todellisuus on kuitenkin usein hieman erilainen kuin haaveet. Aloitimme juhlapaikan etsinnän keittiön pöydän ääressä, valmiina listaamaan kaikki lähimmät sukulaiset ja ystävät, joiden ehdottomasti toivomme olevan läsnä hääjuhlassa. Tunnissa pienet ja intiimit mökkihäät muuttuivat noin 60 hengen hääjuhlaksi. Ja todella, alustavalla vieraslistalla on vain ne läheisimmät ihmiset. Ne, joihin pidämme säännöllisesti yhteyttä. 

Mietimme, mistä kaikesta olisimme valmiita tinkimään juhlapaikan suhteen. Ensimmäisenä pois karsittiin majoitusmahdollisuus ja sitä myöten sijaintiakin laajennettiin ja mahdollisuudeksi otettiin myös Helsinki. Asiaa pohtiessamme tulimme siihen tulokseen, että olivat häät sitten Pohjanmaalla tai Helsingissä, niin noin puolet vieraista asuu joka tapauksessa niin lähellä, että he todennäköisesti yöpyvät kotona. 

Saunasta emme sen sijaan olleet valmiita tinkimään. Emme ainakaan aluksi. Tai minä ehkä olisinkin ollut, mutta Dinosaurus ei missään olosuhteissa. Lisäksi tarvitsimme paikan, jonne voimme viedä niin sanotusti omat ”eväät”. Googlailimme ja googlailimme. Myös kaasot etsivät. Totesimme, että saunomismahdollisuudesta tinkiminen jättäisi vaihtoehtoja enemmän. Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että tarvittaessa voimme tyytyä paikkaan jossa saunaa ei ole. 

Ja sitten se löytyi. En enää muista mitä kautta, mutta löytyi kuitenkin: Joupin Vanha Tupa Seinäjoella, vajaan 3 km päässä juna-asemalta. Sijainti olisi täydellinen. Seinäjoella on hotelleja, joissa pitkänmatkalaiset voivat yöpyä. Meikin ja kampaajan järjestäminen läheltä ei sekään liene ongelma. Samoin vierailla on mahdollisuus varata kampaajaa tms. jos katsovat sen tarpeelliseksi. Siirtymisiinkään ei tarvitsisi varata ihan poskettomasti aikaa. 

Kuva: Joupin Vanha Tupa

Joupin Vanha Tupa on vanha, kaksikerroksinen (kaksfooninkinen!) pohjalaistalo, jonka pihapiiriin kuuluu talli- yms. rakennuksia. Talo ulkorakennuksineen on kunnostettu hiljan ja nyt paikkaa voi vuokrata erilaisten juhlien ja tapahtumien järjestämistä varten. Me olemme ihastuneet paikkaan ihan jo pelkkien kuvien perusteella. Kirsikkana kakun päällä juhlapaikalla on myös iso sauna, sekä mahdollisuus saada pihalle palju! Aivan mahtavaa. Ihan pelkkien kuvien perusteella emme kuitenkaan ryhdy paikkaa vuokraamaan, vaan menemme ensi viikolla töllistelemään Tupaa, pihaa ja piharakennuksia ihan paikanpäälle. Mikäli paikka soveltuu meidän häillemme, varaamme sen taatusti. 

Ainoana miinuksena tulee jo aiemmin päätetyn hääpäivän siirtäminen, sillä tuo jo aiemmin mainittu 18818 on Joupin Vanhalla Tuvalla jo varattu. Pidämme kuitenkin tärkeämpänä täydellistä paikkaa, kuin sitä että saamme juuri tietyn päivän. 

Ensi viikkoa odotellessa...

Hääavustajat

Sopivan juhlapaikan etsinnän, pitopalvelun varauksien ynnä muiden juoksevien asioiden lisäksi häiden suunnittelu alkaa yleensä kaasojen, bestmanien ja muiden avustajien valinnalla. Aikanaan kaason valinnassa on ollut hurjasti erilaisia kriteerejä. Kaason tuli olla naimisissa oleva, vanhempi nainen joka antoi ohjeita avioliittoa varten morsiamelle. Tärkeää oli myös kaason taloudellinen asema, sekä ulkonäkö. Saattoihan kaason ulkonäkö ennustaa hääparin tulevien lasten ulkonäköä. Muistan jostain lukeneeni, että 1800-luvulta lähtien kaaso on enenevässä määrin osallistunut myös morsiamen pukemiseen hääaamuna, sekä muihin hääjärjestelyihin. 

Kuva: Bridal Guide/Esther Sun Photography

Nykyään kriteerit kaason ja muiden avustajien valinnalle eivät ole enää yhtä tiukat, kuin aiemmin. Silti yhä edelleen niin kaasoksi kuin bestmaniksikin valitaan usein lähipiiristä se läheisin ihminen. Se kertoo siitä, että edelleen kaason ja bestmanin pestit ovat kunnia-asioita niin tittelin saavalle, kuin myös sen antavalle ihmiselle. Nykyään on myös varsin tavallista, että kaasoja ja bestmaneja on useampi kuin yksi. Minulle oli alusta saakka päivänselvää, että kaasoja tulee olemaan kaksi, sekä ketkä he tulevat olemaan. Tiesin jo ennen kuin edes kysyin, että molemmat tulevat suostumaan tehtävään. Dinosauruksenkaan ei tarvinnut kauaa miettiä, kenet hän haluaa bestmanin virkaan. Hyvin nopeasti kaveripiiristä valikoitui kaksi tällä hetkellä läheistä ja tehtävään sopivimpaa ystävää. 

Valitsin kaasoikseni kaksi tällä hetkellä läheisintä ystävääni, Siskoni ja Piltti. Siskoni on minua lähes viisi vuotta nuorempi ja jo naimisissa oleva pienen pojan äiti. Me olemme aina olleet sisarusteni kanssa läheisiä, mutta ikäerosta johtuen väittäisin kuitenkin, että välit Siskoni kanssa ovat lähentyneet merkittävästi aikuisiällä. Tässä vaiheessa elämää, kun molemmilla on perheet, ammatit ja työpaikat, ei ikäerolla enää juuri ole merkitystä, sillä olemme siitä huolimatta aikalailla samanlaisessa elämäntilanteessa. 

Piltti on opiskelukaverini yliopistosta. Jos aivan tarkkoja ollaan, niin toimin hänen tuutoriopiskelijanaan hänen aloittaessaan opinnot yliopistolla. Ensimmäisen vuoden opiskelijoita kutsutaan meillä pilteiksi ja tuutoreilla on tapana kutsua omia opiskelijoitaan pilteiksi vuosi kaudet. Tästä lempinimi. Piltti on minulle kuin toinen sisko, hän on itseasiassa pikkusiskoni kanssa saman ikäinen ja meni juuri naimisiin miehensä kanssa. Minä toimin Piltin kaasona ja nyt niin sanotusti tuli vuoron vaihto. Meillä on Piltin kanssa molemmilla jonkin verran ikäeroa puolisoidemme kanssa, joten sekin yhdistää, kun yritämme ymmärtää dinosauruksiamme. 

Stressasin alkuun siitä, tulevatko Siskoni ja Piltti toimeen keskenään, mutta aivan turhaan. Heti alkumetreiltä saakka he ovat tulleet toimeen vallan mainiosti. En voisi olla tyytyväisempi tekemääni valintaan. Dinosaurus valitsi bestmaneikseen Tohtorin ja Pohjalaisen. Pohjalainen on Dinosauruksen kaveri jo vuosien takaa. He ovat tehneet yhdessä bisnestä, ryyppyreissuja ja milloin mitäkin. Pohjalainen oli Dinosaurukselle merkittävä tuki ja apu silloin, kun Dinosaurus teki eroa edellisestä puolisostaan. Myös minä tulen loistavasti toimeen Pohjalaisen kanssa.

Tohtori on Piltin aviomies, johon Dinosaurus on tutustunut minun kauttani. Dinosaurus ja Tohtori ovat hyvinkin samalla aaltopituudella ja viihtyvät loistavasti toistensa seurassa. Koska me olemme Piltin kanssa tekemisissä paljon, niin sitä myöten ovat myös Tohtori ja Dinosaurus. Tässä parin vuoden aikana heistä on tullut hyvät ystävät. 

Kaasojen ja bestmanien lisäksi häidemme suunnittelussa ja toteutuksessa avustaa koko joukko muita läheisiämme, muun muassa Siskoni mies, sekä Dinosauruksen sisko. On ollut ihanaa huomata, kuinka innoissaan kaikki läheisemme ovat olleet hääuutisista.